Työ oli tehty yhtä pian kuin käskettykin. Käskyn saanut nosti pyssyn poskelleen, tähtäsi ja laukasi, ja samalla oli ruikuttava Vappu, joka oli vyötäisiään myöten veteen juossut, kadonnut Näsijärven aaltoihin.

Mutta veneen pohjalla makasi Anni tunnotonna. Hän ei siis tiennyt mitään äitinsä onnettomasta lopusta.

VII.

Mutta sillä aikaa kun kapteini Konoffski teki Teiskonretkiänsä, auttaakseen onnetonta, tappiolle jäänyttä kilpakosijaa hänen kostotuumissaan, silloin olisi häntä kyllä tarvittu Tampereellakin.

Eräänä päivänä siihen aikaan oli Rajevski kovin pahalla tuulella. Hyvin ärtyneenä monista loppumattomista vastoinkäymisistä käveli hän rauhatonna edes ja takaisin majapaikassaan Tampereen torin varrella. Siinä kuuli hän taukoomatta tuon valtavan kosken pauhinan ja usein kävi hän sekä Pyhäjärven että Näsiselän rannalla katselemassa siintäviä vesiä, joita myöten, etenkin viimeksi mainitulta järvellä, hän sai aina pelätä ryntäyksiä tapahtuvan.

Nyt hän kuitenkin oli asunnossaan, jossa hän, miten jo mainittiin, käveli edes ja takaisin, pysähtyen tuon tuostakin erään torille päin aukeavan akkunan eteen siitä näkyvää seutua tarkastelemaan. Vähän aikaa takaperin oli hän tullut maahan sotajoukkoneen, jota mikään ei voinut vastustaa. Helposti oli hän ajanut kaikki vihollisensa pohjoiseen päin yhä etemmäksi, niin että häntä itseäkin ihmetytti tämä hänen erinomainen onnensa. Mutta pian tuli tässä muutos tapahtuneeksi ja se käänsikin hänen tilansa vähitellen niin päin vastaiseksi että hän sitä ajatellessaan tunsi itsensä oikein pahoinvoivaksi. Hän oli saanut kärsiä tappioita monessa kohden ja hänen oli täytynyt kääntyä takaperin ja niin oli hän tullut Tampereelle.

Mutta ei siinä vielä kylliksi. Hänen ympärillään nousivat maan asukkaat häntä vastaan ja tekivät hänelle vahinkoa vahingon lisäksi. Hänen muonakuormastonsa otettiin pois tahi poltettiin; hänen partiojoukkonsa otettiin vangiksi tahi hakattiin maahan.

Ja kaikki tämä oli tapahtunut verrattain lyhyessä ajassa.

Melkein joka päivä sai hän muistutuksia upsiereiltaan, miten huonossa tilassa hänen armeijansa oli, ja melkein joka hetki näki hän jonkun nälkiintyneen sotilaan hiipivän asuntonsa ohitse.

Hän kirjoitti kirjeen toisensa jälkeen Pietariin pyytäen apua. Muutamiin ei vastattukaan; toisiin vastattiin, mutta suurimmaksi osaksi joutuivat ne suomalaisten partioretkeläisten saaliiksi.