— Tutshkowilla näkyy olevan kova kiire saamaan selkäänsä. —
Virran sillalla kiehui taistelu täydessä vauhdissaan. Kummaltakin puolelta paukkui pattereista, vilkas tykkituli oli alkanut.
Suomalaiset olivat repineet sillan melkein maata myöten, mutta venäläiset laittoivat sen kulettavaan kuntoon, joten heidän joukkojensa vähitellen onnistui päästä toiselle puolen.
Kauppilan talolle sijoitettu vartioväki, jona oli Savon jääkärejä, oli kestänyt monta hyökkäystä väistymättä paikaltaan. Mutta kun ylivoima lopulta kasvoi liian suureksi, täytyi jääkärien peräytyä.
Valter Jernfält, Kokko, Kärki ja Onni olivat tässä rohkeassa joukossa.
— Jokohan valtaavat tämänkin paikan, — virkkoi Kokko peräytyessään, — siinä olisi onnettomuutta jo liian kanssa.
— Vallatkoot vain, kyllä ne Linnan luona seisotetaan, — arveli luutnantti. — Pattereille on siellä vaikea päästä. —
Taukoamatta taistellen vetäytyi vartioväki Kauppilasta pääjoukon turviin.
Kauppilan talo, joka sijaitsee noin 175 kyynärän päässä Virran sillasta ja Linnan kylän patterien välillä, jonne on likemmä 40 kyynärää mainitulta sillalta, on pienoinen järvi Ala-Tisma. Tämän eteläiseltä rannalta pistää metsäinen niemeke selälle.
Niemekkeen äärimmäisessä käressä oli kertomuksemme aikaan vaatimaton tupa, jossa asui eräs köyhä, melkein puolisokea akka, jota kansan kesken kutsuttiin Virran noidaksi. Vanhan Katrin hoettiin näet olevan liitossa pahan kanssa. Ei kukaan tiennyt, mistä hän oli tullut. Eräänä synkkänä yönä alkupuolella vuosisataa olivat Kauppilan asukkaat antaneet ruokaa ja suojaa eräälle kuleksivalle, tummaveriselle naiselle. Ja tästä pitäen oli hän asettunut pitäjään, josta häntä oli mahdoton saada lähtemään.