Olga ei ehtinyt ottaa mitään mukaansa. Metsässä heidän takanaan ryski ja paukkui. Se joudutti pakenevien askeleita.
Katri suuntasi kulun suoraan rannalle. Ja huolimatta vanhuudestaan, juoksi hän ketterästi kuin tyttö. Olga seurasi aivan kantapäillä.
Kun olivat päässeet puolitiehen. Katri kompastui ja kaatui. Pää sattui kiveen ja hän meni tainnoksiin.
Olga oli perin ikävässä asemassa. Kaikin voiminsa hän koetti nostaa pyörtynyttä pystyyn, mutta Katri oli liian raskas.
— Oi Jumalani! Mitä minä nyt teen? — vaikeroi nuori kasakkatyttö ja tähysteli ympärilleen. Ryske metsässä tuntui lähenevän.
Vielä kerran teki Olga yrityksen. Eih, Katri oli liian raskas!
— Taivaan Jumala! Pelasta minut, pelasta…! — huudahti hän ja vaipui
Katrin viereen.
Samassa karautti kasakkoja metsästä esiin. Tuskin oli Olga ehtinyt heittää niihin katseen, kun hän parahti, sillä hän näki joukon etunenässä isänsä.
Muutamien minuuttien kuluttua olivat kasakat ehtineet naisten luo.
— Hei, mikä löytö täällä! — riemuitsi Jemela ja osotti Olgaa, joka oli pyörtynyt Katrin viereen. — Tämä se vasta vetelee! —