Mitään vastaamatta kapteeni Malm kulki kiivaasti edestakasin. Viimein hän äkkiä pysähtyen Burmanin eteen sanoi:
— Luulen kuitenkin, että mies on puhunut täyttä totta ja sen tähden olen päättänyt ottaa asiasta lähempää selkoa. —
— Kapteeni tekee mielensä mukaan, — vastasi luutnantti, — mutta muistakaa, että olen teitä varoittanut. —
Välittämättä luutnantin sanoista jatkoi kapteeni Malm:
— Meidän täytyy välttämättömästi saada nuo 150 ryssää käsiimme. Muuten ehkäiseisivät ne hyökkäyksemme Kuopioon. —
Tunnin perästä tämän jälkeen läksi Malmin joukko rientomarssissa Taipaletta kohden. Kulku ei kuitenkaan käynyt maantietä myöten, koska vihollinen tämän kautta olisi saanut liian aikaiseen tiedon heidän lähenemisestään. Kapteeni Malm teki siis puolentoista peninkulman pituisen kierroksen Kilpijärvelle päin.
Saavuttuaan Taipaleeseen tapasi hän täällä erään pitkänpuoleisen, siististi puetun miehen, joka kertoi, että venäläiset olivat tunti sitte lähteneet kylästä matkoihinsa.
Malm hämmästyi. Mokoma rasittava matka oli siis mennyt puille paljaille. Se suututti sanomattomasti.
— Nimenne, herrani? — kysyi kapteeni epäluuloisesti
— Boisman. —