Kapteeni Malmilla oli heti valmiina urhea päätös. Se oli omiaan tuolle urhealle sotilaalle. Hän lähetti heti paikalla sanan luutnantti Burmanille, joka puolen joukon kanssa oli piiloutunut erään metsätöyrään taa kirkon eteläpuolella, että tämä kiiruimman kautta rientäisi takasin.
— Luutnantti, — huudahti hän Burmanille tämän tultua takasin, — nyt voimme näpistää hengiltä jok'ainoan ryssän näillä tienoin! —
— Mutta minähän en näe yhtään, — ihmetteli Burman ympärilleen katsoen.
Kapteeni Malm teki nyt selkoa Taipaleen miehen kertomuksesta.
— Jos siihen voisi luottaa, — arveli luutnantti uskomattomana.
— Epäilettekö sitte? —
— Kyllä, totta puhuen, minua epäilyttää. —
— No, kutsukaa mies tänne uudelleen, niin saamme nähdä, puhuuko hän ristiin. —
Pitkän etsimisen perästä palasi luutnantti Burman tyhjin toimin.
Talonpoika oli aikoja sitte laputtanut tiehensä. Hän sanoi lopuksi:
— Aavistukseni pitää sittenkin paikkansa. Mies on laskenut pitkän valheen. —