6.
Kapakan torpassa asusti Pekka Harinen, Kustaa III:n Venäjän sodan aikuinen sotavanhus. Nyt olivat ukko Harisen haivenet harmaassa, jäykistyneet olivat käsivarret, niin ettei hän enää voinut liikkua niin vapaasti kuin ennen. Tämän tähden täytyi hänen myöskin vaikka vastenmielisesti pysyä kotona, kun saapui sanoma sodan syttymisestä. Se kirveli tietysti kovin, mutta mikäs auttoi! Vaijeten ja mitään voimatta täytyi ukko Harisen nähdä, miten Suomen pojat menivät maataan puolustamaan.
Ukon ainoa lohtu oli hänen poikansapoika Mikko. Tämä oli 20 vuoden ikäinen ja hoiti torpan toimia kuin aika mies, niin että sekä hän että Pekka Harinen tulivat toimeen hyvin.
Mikko oli iloinen veitikka. Harvoin tämän maailman surut ja huolet häntä painelivat. Mutta tämä iloisuus loppui äkkiä Mikon täyttäessä 19 vuotta. Silloin nähtiin hänet käyskelevän yksinään, alla päin ja pahoilla mielin.
Pekka Harinen tuli alussa levottomaksi ravakan Mikkonsa tähden. Hän luuli, että tämä varmaankin oli sairastunut, mutta päästyään sittemmin selville taudin oikeasta laadusta, tyyntyi hän heti vaikkakin haikeasti päivitellen pojanpoikaansa.
Pari sataa kyynärää kauemma metsään päin oli laajalti muokattu paikka. Keskellä tätä koheni hyvin rakennettu talonpoikaistalo, jonka omisti tyly ja itara Antti Sormunen. Tällä oli Elsa-niminen tytär, vuotta nuorempi Mikkoa.
Lapsina olivat nämä yhdessä leikkineet. Vuosien vieriessä oli lapsellinen rakkaus muuttunut lämpimämmäksi eikä kulunut kovin kauvaa, kun he tunnustivat toisilleen sydämmensä hellimmät tunteet.
Antin suostumusta avioliittoon Elsan kanssa oli paljoa vaikeampaa saada, kuin mitä Mikko oli aavistanut. Rikas talonpoika oli näet jo luvannut tyttärensä Maaningan Vennulle. Kun Mikko ilmoitti asiansa Antille, ajoi tämä hänet muitta mutkitta ovesta ulos.
— Älä ole tietävinäsi mokomasta pohatasta mitään, — neuvoi Pekka Harinen, kun hän samana päivänä, jolloin tapaukset Taipaleessa alkoivat kehittyä, puheli asiasta pojanpoikansa kanssa. — Pahalla on paha palkkanakin ja pane mieleesi, ettei Antti Sormusella ole puhdas omatunto. Jumala yksin tietää, millä tavalla hän on rikkautensa haalinut. Ja jos on totta, että isäin pahat teot seuraavat lapsia kolmanteen ja neljänteen polveen, niin ei ole mikään onni naida hänen tytärtään. Sen tahdon sulle… —
— Riittää, riittää jo, — keskeytti Mikko. Mitä se Elsaan kuuluu, jos hänen isänsä on huonossa huudossa. Tyttö kärsii kyllä sitä ajatellessaan, sen tiedän liiankin hyvin. —