— Ahah, tuolla ryömii eräs pitkätakki, — kuiskasi Kokko kyyristyen erään pensaan taa.
Muut seurasivat esimerkkiä ja kun venäläinen oli aivan heidän kohdallaan, kavahti Kärki pystyyn.
— Antaudu, — kiljasi hän karskisti ja kohotti kiväärin poskelleen.
Venäläinen, joka alussa ei huomannut toisia suomalaisia, tahtoi koettaa onneaan ja livistää tiehensä, mutta samassa kohahtivat Kokko ja Onnikin jaloilleen.
Kun moskovalainen huomasi kaiken vastustuksen turhaksi, antautui hän ruikuttaen, että henki säästettäisiin.
Melkein samalla tavoin kävi muidenkin venäläisten vangitseminen.
Clementeoff ei kadottanut ainoatakaan miestä eikä myöskään Burman.
Sillä aikaa kun kolme ystäväämme olivat riisumassa venäläisten aseita, kuului selviä valitushuutoja lähistöltä ja ennen pitkää saivatkin he nähdä erään nuoren, kauniin tytön, joka itkien turvasi erästä keski-ikäistä miestä, joka tuskin voi askeltakaan ottaa päästämättä parahdusta.
Toiselta taholta lähenivät Pekka Harinen ja Mikko, kummallakin aseena luodikkonsa.
Kun viime mainittu huomasi nuoren tytön ja tämän seuralaisen, riensi hän näiden luo.
— Herra varjele, ethän vain ole haavoittunut, Elsa? — hätäili hän ollen olevinaan huomaamatta Antti Sormusta.