Tähän vastasivat grenadierit ainoastaan ampumalla. Tämän johdosta juolahti Burmanin mieleen käyttää jotakuta vankia välittäjänä. Tämä onnistuikin paremmin ja venäläiset pyysivät saada puhutella sitä upseeria, joka oli lähettänyt välittäjän.

Luutnantti Burman läksi tämän johdosta kansliataloa kohden, mutta hän sai kavalan vastaanoton, luotia yhteislaukauksesta. Hän vimmastui moisesta hurjasta hankkeesta siihen määrin, että juoksi rappuja ylös, ampui toisella pistoolillaan keskelle venäläisiä ja alkoi mitä ankarimmin puhutella heitä venäjäksi.

Tämä vaikutti. Haavoittumattomat grenadierit laskivat aseensa ja neljätuntisen taistelun perästä oli Kuopio täydellisesti käsissämme.

Se mikä eniten vaikutti tämän yrityksen onnistumiseen, oli se, että venäläisten päällikkö, luutnantti Pavlenki oli edellisenä iltana lähtenyt partioretkelle Toivolaan päin. Kun hän sitte aamulla tuli takasin, oli hän vähällä joutua vangiksi, mutta onnistui kuitenkin livistämään tiehensä.

Tämän hankkeen perästä tuli eversti Sandels itsekin Kuopioon koko brigaadin kanssa. Ja sinä aikana, kun hän on ollut täällä, on tehty monta urotyötä sekä maalla että vesillä. Retki Varkauteen on myöskin yksi merkillisimpiä tapauksia, sillä silloin saimme haltuumme suuren joukon kaikellaista sotatarvetta.

Harvoin ja tuskinpa koskaan olen nähnyt semmoista iloa kuin sen, mikä nousi, kun seudun asukkaat näkivät ruotsalais-suomalaisen joukon saapuvan jälleen heidän tienoilleen. Kauan olivatkin he vihollisen sorrantaa saaneet kärsiä, jotka tapansa mukaan kaikkialla harjoittivat suurta julmuutta. Eivät edes lapset säästyneet pahoinpitelyltä. Siitä mitä itse olen lähemmin nähnyt, käy selville se kumoamaton totuus, etteivät ne kasakat ole julmimpia, vaan jääkärit. Joroisissa näin omin silmin, miten kaksi Donin kasakkaa oman henkensä kaupalla vapauttivat erään suomalaisen naisen ja tämän kaksi pientä lasta hurjien jääkärien käsistä, jotka väkivallalla tahtoivat anastaa naisen ja surmata lapset. Minulla oli kymmenen savolaista mukanani. Kiertelemällä oikoteitä onnistui minun päästä venäläisten kimppuun. Kaikki viisi vangittiin. Kasakkoja kohdeltiin lempeästi, mutta jääkärit armotta ammuttiin. En voinut estää savolaisiani panemasta toimeen ansaittua kostoa heittiöille.

Vihollinen sai myötäänsä apua ja niin voi se vähitellen tehdä hyökkäyksen toisensa perästä asemaamme vastaan. Eversti Sandels huomasi vihdoin, ettei ollut muuta tehtävissä kuin jättää Kuopio ja vetäytyä pois Toivolaan. Se päivä, jona me peräydyimme asukkaista autiosta Kuopiosta, oli surun päivä, mutta voiton toivo, jota vielä vahvisti kapteeni Malmin menestysrikas retki Laatokalle päin, missä hän uhkasi itse venäläisten kaupunkia Sortavalaa, ei kuitenkaan vielä jättänyt meitä. Vielä kerran toivoivat suomalaiset voivansa ajaa vihollisen maastaan ja uudelleen asettua niiden kotien herroiksi, jotka heidän toistamiseen nyt täytyi jättää.

Toivolassa oli asemaa hyvin helppo puolustaa, mutta kova onni oli alkanut seurata meitä. Huolimatta ankarimmasta valppaudesta, huolimatta todellisista urotöistä ja useista vihollista vastaan tehdyistä retkistä, katsoi brigaadin päällikkö olevansa kuitenkin pakoitettu lähtemään lopulta tästäkin vahvasta ja edullisesta asemasta.

Suru sydämmessä jätimme Toivolon. Näin useiden arpipäiden uroiden itkevän harmista ja kuulin monta karkeaa sanaa nuorempien huulilta.

Nyt olemme varustanut aseman Iisalmelle ja tämä lienee vieläkin edullisempi Toivolaa, koska vihollisen on paljoa hankalampi päästä tänne kuin sinne.