— Olga parka, — huokasi hän ja itkien peitti kasvot käsillään. — Nyt on niin tyhjää, kun ei sinua ole. —
Aikaisin seuraavana aamuna kutsui majuri Juhon puheilleen.
— Kuulehan, sanoi hän, — sinä kai tunnet tien Iisalmelle? —
— Kumpaa tietä majuri tarkoittaa? Oikeaako vai väärää? —
— En käsitä sinua. —
— Suoraako tietä vai kiertelemällä metsien läpi, tarkoitan. —
— Kumpaa sinä ehdotat? —
— Viimemainittua. —
— Hyvä. Tässä on kirje luutnantti Jernfältille. Hän on Iisalmella. Riennä sinne ja jätä kirje hänen käteensä, mutta varo, ettei kukaan muu sitä saa. —
Puoli tuntia tämän jälkeen oli Juho matkalla mainittuun paikkaan.