"Ja Risto söi sinun kanssasi yhdessä?"
"Niin tietysti, olihan hän koulukumppanini pitäjänkoulussa, ja jo silloin söimme yhdessä samasta astiasta ja joimme vettä samasta sangosta; eihän siis mitään ihmettelemistä, jos nyt kymmenen vuoden kuluttua taaskin kerran koetamme samaa; sen sanon: Risto on ymmärtäväinen mies."
"Hitto vieköön teidät ja teidän pitäjänkoulunne; aina viskaat sinä sen vasten silmiäni; paljon mieluisemmin olisin sinulle kymmenen kaidetta ostanut, kuin olisin suonut sinun tänään menemäsi Lahvarttiin sitä hakemaan; soisin, että huomenna sen palauttaisit."
"Eikö se ole aivan tarpeetonta, rakas isä? Kun kangas päästetään puista, vien sen kyllä takaisin ja kiitän lainasta. Lahvartin eukko antoi sen aivan mielellään; muistatko kuinka hyviä sikareja Risto toi sinulle? he eivät näy pitävän mitään vihaa meitä vastaan."
"Ja sinä kävit Lahvartissa? Sitä en olisi minä sinä ilmoisna ikänä tahtonut, älköötkä sinun jalkasi koskaan enää sinne menkö!"
"Älä nyt, rakas isä, suutu; jos olisin tiennyt tuon käynnin olevan noin sinun mieltäsi vastaan, en olisi sinne mennyt."
"Se on oikein sanottu. Mene nyt saunaan, äitisi on jo siellä sinua odottamassa — mutta älä enää juokse Lahvarttiin."
Leena meni saunaan. Äidin ensimmäinen kysymys oli, mistä Leena oli kaiteen saanut.
"Lahvartista," oli tyttären vastaus.
"Sinne ei olisi sinun tarvinnut mennä."