"Tahdon, armas isä, tämän vapaan Virolaisen vaimoksi, tahikka ei kenenkään."
"Jumal' auttakoon, sinä olet sekapäinen," ähkyi metsänvartija.
"Jumala varjelkoon meitä kaikkia semmoisesta onnettomuudesta," vastasi
Leena, "kelle sinä sitte tahtoisit antaa minut vaimoksi, armas isä?"
"Kelle, kelle! oh — oh — mutta ei Lahvartin Ristolle," huokasi metsänvartija.
"Mikä hänessä sitten on vikana?" kysyi tytär.
"Mikä vikana? mikä — mikä!"
"Älä nyt, armas isä, suutu, anna suostumuksesi tähän, niin olemme onnellisia ihmisiä," sanoi Leena itkien.
Nyt äitikin rupesi isää halailemaan ja rukoili: "Älä nyt kieltäydy siunaustasi antamasta; mekin olimme kerran nuoria ja jos minun isäni olisi kieltäynyt antamasta minua sinulle, niin olisit Jumala tiesi kenen kanssa joutunut yhteen."
"Noh, olkoon siis voitto tänään teidän," nurisi Tommi.
Kaikki rupesivat nyt äijää halailemaan ja syleilemään.