KAHDEKSASTOISTA LUKU
Sähkösanoma
Hetherwick seurasi kumppaniaan Thamesin rantatien poikki Adelphiin ja siihen taloon, johon he aikoivat — vanhaan, adamsilaiseen rakennukseen, joka nyt oli jaettu vuokra-asunnoiksi. Matherfield ei vaivautunut nousemaan ylempiin kerroksiin; hän etsi käsiinsä isännöitsijän ja tiedusti häneltä; mies pudisti päätään.
"Tohtori Ambroseko, sir?" hän kertasi. "Niin, kyllä, tohtori Ambrose asuu täällä — 3 B:ssä. Mutta hän ei ole asunnossaan, hän ei todellakaan ole kotosalla. Hän on ollut poissa noin kolme viikkoa — en tiedä, missä hän on."
Luotuaan Hetherwickiin merkitsevän silmäyksen Matherfield veti isännöitsijän syrjään ja puheli hänelle hetkisen; pian mies poistui portaita myöten pohjakerrokseen, josta he olivat hänet noutaneet.
"Asiat sujuvat hyvin", huomautti Matherfield, iskien silmää. "Hän vie meidät Ambrosen asuntoon. Sanoinhan, ettemme tapaisi Ambrosea täältä. Ei toki! Luulisin hänen livistäneen!"
"Entä jos hän palaa — meidän ollessamme täällä?" virkkoi Hetherwick.
"Jospa hän sen tekisi!" vastasi Matherfield hihittäen. "En mistään muusta olisi niin mielissäni! Jos hän tulisi, niin pyytäisin häntä pienelle kävelylle kanssani — selittämään muutamia asioita. Mutta hän ei näyttäydy! Mutta tuossa on isännöitsijä. Mennään yläkertaan!"
Isännöitsijä ilmestyi jälleen avainkimppu kädessään ja opasti heidät vanhan talon ylimmässä kerroksessa olevaan asuntoon. Avattuaan oven hän astui sivuun.
"Teidän ei tarvitse odottaa", selitti Matherfield. "Suljen oven poistuessamme ja ilmoitan siitä teille."