Hetherwick luki viattomalta näyttävän sanoman:
'Se sopii. Kohtaan teidät Victorian kirjamyymälän luona tänä iltana kuten ehdotitte.
Hannaford.'
"Entä päiväys?" sanoi Matherfield kiihkeänä. "Maaliskuun kahdeksastoista! Nyt se on selvä. Se mies, joka kohtasi Hannafordin Victoria-asemalla, pitkä, kaulahuiviin kiedottu mies, jonka Ledbitter näki, oli Ambrose! Se on — varma!"
"Siltä tuntuu", vahvisti Hetherwick. Hän tarkasti yhäti sähkösanomaa. "Lähetetty Fleet-streetiltä kello kaksitoista ja viisitoista samana päivänä", hän mutisi. "Niin — siinä ei näytä olevan paljoa sijaa epäilylle. Mikähän mies tämä Ambrose on?"
"Siitä saamme pian tietoja!" vakuutti Matherfield reippaasti. "Nyt tuo sähkösanoma taskuun, ovi jälleen lukkoon, vielä jokunen sana isännöitsijän kanssa ja sitten hankkimaan niitä tietoja, joihin viittasitte! Tulkaa mukaan! Myöhemmin hankin kotitarkastusmääräyksen ja tutkin tämän asunnon perin pohjin. Mutta nyt liikkeelle!"
Alakertaan tultuaan Matherfield meni uudelleen isännöitsijän puheille.
"Mainitsitte tohtori Ambrosen olleen poissa jonkun aikaa", hän alkoi.
"Onko se harvinaista?"
"No, ei niin varsin", vastasi mies. "Aina siitä saakka, kun hän saapui tänne pari, kolme vuotta sitten, hän on usein ollut poissa jonkun aikaa. Luullakseni hän pistäytyi Pariisissa tuon tuostakin. Mutta muistaakseni hän ei tätä ennen ole kertaakaan ollut poissa kauempaa kuin viikon yhteen menoon."
"Hän oli ilmeisesti lääkäri", huomautti Matherfield. "Kävikö täällä hänen luonaan koskaan potilaita?"