Hetherwick ei osannut keksiä itselleen enää mitään muuta tekemistä sinä iltana. Hän käväisi senvuoksi syömässä päivällistä ja käveli sitten verkkaisesti asuntoonsa. Hänen vierashuoneessaan oli valoa, ja oven avattuaan hän tapasi siellä Mapperleyn, ilmeisesti häntä odottamassa, ja Mapperleyn seurassa kiharapäisen, isonenäisen, mutasilmäisen, nuoren juutalaisen.
YHDESKOLMATTA LUKU
Kirjallinen määräys
Hetherwick oivalsi heti, että Mapperleyllä oli uutisia ja että tämä odotti häntä kertoakseen ne. Mutta hän ei tarkastanut niin paljon Mapperleytä kuin tämän seuralaista. Kuten Hetherwick tämän jutun selvittelyn aikana oli huomauttanut useammalle kuin yhdelle henkilölle, salasi Mapperley terävät lahjansa harvinaisen jokapäiväisen ulkokuoren alle: tavallisesti hän näytti nuorelta mieheltä, jonka ajatukset harvoin kohosivat matalaa tasoa korkeammalle. Mutta juutalainen oli kokonaan toisen näköinen — Hetherwick ei ollut aivan varma siitä, oliko hän lintu vai kala. Koko hänen ulkonäkönsä, kirkkaista, mustista silmistä alkaen, aina pitkiin, hoikkiin, likaisiin sormiin saakka, todisti terävyyttä ja oveluutta, ja ennen kuin Mapperley virkkoi mitään, aavisti hänen esimiehensä, että hänen konttoristinsa oli tästä Israelin pojasta saanut arvokkaan liittolaisen.
"Halloo, Mapperley!" tervehti Hetherwick. "Odottamassa minua? Teillä kai on uutisia?"
Vakavana ja muodollisena Mapperley osoitti sormellaan juutalaista.
"Herra Isidor Goldmark, sir", hän esitteli, "ystäväni. Sain hänet avustamaan itseäni Baseverien ja Vivianin jutussa. Asia on niin, sir, että hän tuntee Vivianin, vai kuinka, Issy?"
"Jonkun verran!" vastasi Goldmark virnistäen.
"Ja hän tuntee myöskin Baseverien", jatkoi Mapperley. "Ainakin ulkonäöltä. Senvuoksi pyysin häntä - palkkiosta — pitämään silmällä, milloin Baseverie jälleen ilmestyisi näyttämölle ja hänen saavuttuaan tarkkailemaan häntä — väijymään häntä. Ja Issy on nähnyt Baseverien tänä iltana ja seurannut häntä. Sitten Issy tuli luokseni, ja minä saatoin hänet tänne."
"Hyvä!" kiitti Hetherwick. "Istuutukaahan kumpikin, kuuntelen sanottavaanne." Hän istahti omaan nojatuoliinsa ja katseltuaan uudelleen juutalaista päätteli mielessään, että tämä oli luotettava todistaja. "Mitä hommaatte Vivianissa?" hän tiedusteli. "Oletteko siellä palveluksessa?"