Yksi Mapperleyn päähyveitä oli se, että hän oli aina valmis lähtemään minne tahansa ja tekemään mitä hyvänsä. Hän seurasikin heti Hetherwickia Middle Temple-kujan päähän, löysi vuokra-auton viidessä minuutissa ja tarjoutui istumaan valveilla tai nukkumaan missä tahansa sen yön ja seuraavankin, jos tarvittaisiin.
"Taitaa alkaa tuntua kuumalta, sir", hän virkkoi, kun he lähtivät ajamaan käskettyään ohjaajan viedä heidät Paddington Greenille. "Asiat näyttävät olevan pääsemässä päätökseen."
"Kyllä — mutta en usko teidän tuntevan kaikkea", vastasi Hetherwick. Senjälkeen hän selosti konttoristilleen lyhyesti senpäiväiset tapahtumat, esittäen lopuksi Matherfieldin teorian, jonka tämä oli tuonut esille 'Vihreästä Jousimiehestä' lähdettyä. "Olette näppärä poika, Mapperley", hän lisäsi. "Mitä arvelette?"
"Ymmärrän Matherfieldin katsantokannan", vastasi Mapperley, "ja kykenen seuraamaan hänen ajatussuuntaansa. Hän ajattelee seuraavaan tapaan. Lontooseen saavuttuaan Hannaford halusi edullisesti luovuttaa keksimänsä uuden musteen valmistusohjeen. Hän joutui kosketuksiin Ambrosen kanssa, jonka hän tietystikin oli jo aikaisemmin tuntenut Sellithwaitessa. Ambrose esitteli hänet eräille henkilöille, jotka joko myyvät tai valmistavat kemikalioita ja joista yksi epäilemättä on Baseverie ja joilla näyttää olevan laboratorio tai sentapainen jossakin paikoin Westminsterin piirissä. Murha-iltana Ambrose kohtasi sopimuksen mukaan Hannafordin Victoria-asemalla ja vei hänet laboratorioon. Otaksuttavasti Hannaford jätti sinetöidyn kuoren, joka tällöin jo oli avattu, näiden miesten haltuun. Otaksuttavasti hän myöskin — luultavasti piloillaan — kertoi siellä, mitä hän sanomalehdestä leikkaamansa kuvan nojalla oli huomannut, nimittäin että rouva Whittingham ja madame Listorelle olivat sama henkilö. Ja sitten sekaantui juttuun — Granett."
Hetherwickilta pääsi huudahdus, joka ilmaisi paria, kolmea tunnetta, muun muassa hämmästystä.
"Niin!" hän virkkoi. "Granett! Totisesti. Hänet olin unohtanut!"
"Minä en", huomautti Mapperley, naurahtaen ilkamoivasti. "Granett — ja hänen murhansa — ovat olennaisena tekijänä. Ajattelen seuraavasti. Tiedämme, että Hannaford kohtasi Ambrosen tuona tärkeänä iltana. Epäilemättä Ambrose vei hänet siihen huoneistoon, johon äsken viittasin ja jonka sijaitsemispaikka on tuntematon. Luultavasti Hannaford viipyi siellä iltamyöhään. Mutta uskon, että hän poistui sieltä Granettin seurassa!"
"Niin!" huudahti Hetherwick. "Käsitän."
"Tiedämme", jatkoi Mapperley, "että Granett sinä iltana kävi tapaamassa rohdoskauppiasta, joka antoi hänestä tietoja; tiedämme myöskin, että hän ja rohdoskauppias pistäytyivät yhdessä ottamassa ryypyn, eroten ravintoloiden sulkemisaikana, jolloin Granett rohdoskauppiaan kertoman mukaan lähti Victoria-kadulle päin. Minun luullakseni Granett sitten kohtasi Hannafordin — sattumalta. He olivat tunteneet toisensa Sellithwaitessa. He joutuivat puheisiin — Granett kertoi Hannafordille, että häntä oli onnistanut huonosti. Hannaford oli ilmeisesti hyväsydäminen mies, ja luultavasti hän auttaakseen Granettia teki kaksi tekoa. Hän antoi Granettille sen viiden punnan setelin —"
"Se oli lähtöisin Vivianista", ehätti Hetherwick keskeyttämään.