Ette kai tarvitse minua tänä aamuna; menen tärkeälle asialle. Odottakaa minulta tietoja kello kahdentoista seuduissa. M.
Mutisten itsekseen, ettei hänellä ollut kaukaisintakaan aavistusta siitä, mitä hänen konttoristillaan oli mielessä, Hetherwick pukeutui kiireisesti, nautti hätäisesti aamiaista ja riensi kohtaamaan Matherfieldia ja loordi Morradalea. Hän tapasi nämä yhdessä; heidän seurassaan oli tyyni totisen näköinen mies, joka oli puettu harvinaisen synkkäväriseen pukuun, ja jonka Matherfield esitteli etsiväkersantti Quigmanina. Matherfield kävi suoraan käsiksi asiaan.
"Loordi Morradale kertoi juuri eileniltaisista seikkailuistanne,
herra Hetherwick, ja alan aavistaa, mitä todennäköisesti tapahtuu.
Se mies, joka eilen oli käynyt madamen asunnossa, oli tietystikin
Baseverie — se on selvä. Mutta mitä luulette hänen noutaneen?"
"En voi väittää keksineeni sitä", vastasi Hetherwick, katsahtaen toisiin. "Mutta luullakseni hän kävi hakemassa määrättyjä avaimia pakotettuaan madamen ilmaisemaan niiden säilytyspaikan. Ne olivat kai hänen holvilokeronsa avaimet."
"Ei!" huomautti Matherfield, pudistaen päätään tietävän näköisenä ja hymyillen ovelasti Quigmanille. "Ei, ei hän niitä tahtonut. Hänen käyntinsä syy oli perin yksinkertainen. Hän tarvitsi madamen kirjepaperia! Hän tiesi varsin hyvin, että jos hänen oli mieli viedä kassaholvien hoitajalle määräys, jonka nojalla sen esittäjä saisi avata madame Listorellen lokeron, niin sen piti olla, kuten ranskalaiset muistaakseni sanovat, en règle — vai mitä? Sen piti olla kirjoitettu hänen omalle kirjepaperilleen, hänen käsialallaan ja niin edelleen. Ymmärrättekö?"
"Luultavasti olette oikeassa, ja luultavasti hän sai paperia", myönsi Hetherwick. "Madamen kirjoituspöydän laatikko, joka sisälsi kirjepaperia, oli vedetty auki, ja osa sen sisältöä oli pöydällä. Ja melkein tarkoituksetta pistin pari arkkia ja kuorta taskuuni — kas tässä! Minulla oli heikko aavistus — että niistä saattaisi olla jotakin hyötyä."
"Niinpä kylläkin, siitä saatte olla varma", vakuutti Matherfield, vilkaisten Hetherwickin näyttämiin papereihin. "En lainkaan epäile sitä, että joku, joka edustaa madame Listorellea ja esittää hänen kirjepaperilleen ja hänen käsialallaan kirjoitetun valtakirjan, saapuu tänä aamuna Imperialiin. Mutta se ei ole Baseverie eikä Ambrose!"
"Joku vieras henkilökö?" sanoi Hetherwick.
"Saamme nähdä. Mutta nyt", jatkoi Matherfield, katsahtaen kelloon, "on meidän laittauduttava tapahtumien näyttämölle. Imperialin kassaholvit sijaitsevat Kingswayn varrella — Holbornin puolisessa päässä — hyvin sopivalla paikalla meidän tehtäväämme nähden, sillä sen lähellä on maanalaisen radan asema; sen läheisyydessä liikkuu paljon väkeä, emmekä me herätä huomiota. Menettelemme seuraavaan tapaan. Loordi Morradale ja minä menemme sisälle, selitämme holvien hoitajille asian ja käskemme heidän heti ilmoittaa meille, jos odotettu lähetti saapuu. Annamme miehen —"
"Tai naisen", pisti Quigman vakavana väliin.