"Niin", alkoi loordi Morradale hitaasti puhua. "Hm — epäilemättä, Matherfield. Mutta, kuten olen maininnut, noiden jalokivien arvo on rajaton, tiedättehän! Ne ovat kenties kylläkin hyvässä tallessa nyt, kun ne ovat postilaitoksen hallussa, mutta erehdyksiä voi sattua, ymmärrättehän, ja —"
"Voittehan uskoa asian postiviranomaisille", ehdotti Hetherwick.
"Nämä ihmiset ovat perehtyneet kaikkiin konnankujeisiin —"
Matherfield naurahti rauhallisesti. Se oli sellaisen miehen naurua, joka tuntee tehtävänsä perinpohjin ja jota syrjäisten arvostelu hieman tuskastuttaa.
"Tiedän, mitä aion tehdä, hyvät herrat", hän vastasi. "Jättäkää minun huolekseni, miten menettelen postilaitoksen viranomaisiin nähden. Voimme pitää varmana, että näpsäytän käsiraudat Baseverien tai Ambrosen ranteisiin — kenties molempien! Luullakseni käy kaikki seuraavaan tapaan", hän jatkoi, vilkaisten vielä viimeisen kerran aikatauluun. "Madame Listorelle ja nuori naiskirjuri ovat näiden miesten vallassa jossakin varmassa paikassa Lontoossa. He pakottivat madamen viime yönä kirjoittamaan herra Garrowellille kirjeen, jonka sisällön tunnemme. Herra Garrowell nouti pienen lippaan, jossa jalokivet olivat, ja lähetti sen Southamptoniin kiireellisesti toimitettavaksi. Se on perillä aikaisin tänä iltana ja toinen noista miehistä — tai molemmat — on siellä ottamassa sitä vastaan. Jos Baseverie käy sitä tiedustamassa, niin Ambrose on nurkan takana. Jos Ambrose menee sitä hakemaan, niin Baseverie on lähettyvillä. Otaksuttavasti he ovat Southamptonissa jo nyt — he kai matkustivat sinne tänä aamuna ollakseen saapuvilla ajoissa. Heti saatuaan lippaan käsiinsä he lähtevät — he lähtevät — todennäköisesti mannermaalle Southamptonin ja Havren kautta. He eivät uskaltaudu Atlantille — viiden päivän matka olisi liian vaarallinen. He yrittävät Ranskaan. Mutta he eivät pääse sinne — he ovat lukkojen ja telkien takana Southamptonissa ennen maatapanoaikaa! Saatte nähdä, että niin käy, hyvät herrat, niin totta kuin nimeni on Matherfield. Te, Quigman, tulette mukaani. Ehdimme parhaiksi yhden ja kolmenkymmenen junalle, laittaudumme kosketuksiin Southamptonin poliisien kanssa ja teemme suunnitelmamme ja ryhdymme valmistaviin toimenpiteisiin. Tänä iltana, hyvät herrat, kuulette meistä johonkin aikaan!"
Sitten Matherfield riensi pois Quigmanin seurassa, ja jälelle jääneet kolme miestä silmäilivät toisiaan. Garrowell oli silminnähtävästi hyvin huolestunut, ja hänen kätensä — kapeat ja hermostuneet — vapisivat, kun hän alkoi järjestää kirjoituspöydällään olevia papereita.
"Perin harmillinen juttu, hyvät herrat", pahoitteli hän. "Minusta on kovin tuskallista ajatella, että minut on saatu välikappaleeksi tällaiseen rikokseen, niin syytön kuin olenkin! Mutta mistä olisin voinut aavistaa, että tämä kirje oli kiristetty madame Listorellelta? Päältä nähden —"
"Niin, teitä ei voida millään tavoin moittia, herra Garrowell!" keskeytti loordi Morradale. "Näöstä päättäen ei kirjeestä voi mitään epäillä. Mutta haluaisin kysyä teiltä muuatta seikkaa: Kuinka paljon tiedätte madame Listorellesta? Tarkoitan, kuinka usein hän on turvautunut teidän apuunne?"
"Kaksi tai kolme kertaa ainoastaan", vastasi Garrowell. "Ensimmäisen kerran hän saapui luokseni erään sopimuksen johdosta, joka minun oli ollut lähetettävä hänelle erään toisen asiakkaani puolesta. Hän tuntui hyvin herttaiselta ja ystävällisyydessään selitti minulle, että hän, kun hänelle ensi kerran sattuisi joku lakiasia, muistaisi minua, koska hänellä ei ollut vakituista asianajajaa. Luultavasti", hän lisäsi, hymyillen anteeksipyytävästi, "madame huomasi, että olin aloittelija ja ettei minulla ollut paljon työtä".
"Kyllä käsitän", sanoi loordi Morradale, vilkaisten toimiston hiukan vaatimattomaan kalustoon. "Ja te olette käynyt Imperialin kassaholveissa hänen puolestaan — kuinka usein?"
"Kahdesti. Kummallakin kerralla madame Listorelle kirjoitti minulle ohjeet ulkomailta. Toisella kertaa hän oli Pariisissa, toisella Nizzassa. Molemmissa tapauksissa sain samanlaiset ohjeet: minun oli mentävä kassaholveihin, otettava määrätty käärö tai kappale ja lähetettävä se hänen ilmoittamaansa paikkaan. Ensimmäisellä kerralla lähetin pienen käärön Amsterdamiin — minulla on tarkka osoite ja nimi — toisella kerralla New Yorkiin. Kun nyt tänä aamuna sain madamen kirjeen, ei siinä minusta niin ollen ollut lainkaan tavatonta."