"Se on vähäarvoinen syrjäseikka", virkkoi Hetherwick. "Tärkeätä on, niin totisesti — juuri se, miten tämä mies on kuollut."
"Mutta minusta se ei tunnu kovin tärkeältä juuri nyt", vastasi Robmore. "Joka tapauksessa hän on kuollut, ja se kysymys, kuoliko hän äkilliseen halvaukseen vai myrkyttikö Baseverie hänet ovelasti ennen poistumistaan, voidaan ratkaista myöhemmin. Mutta sanonpa teille, herra Hetherwick! Olen valmis panemaan vetoon mitä tahansa siitä, ettei hän itse myrkyttänyt itseään. Silmäilkäähän ympärillenne! Ei ole mitään sellaista astiaa, josta hän mahdollisesti olisi juonut. Ei, sir — toinen sen on tehnyt. Ja jos Matherfieldin onnistuu siepata hänet tänä iltana — ah! Mutta mitäs konttoristinne Mapperley kertoikaan meille tänne tullessamme? Little Smith-kadun emäntä kävi muka täällä nyt iltapäivällä."
"Niin, Goldmark seurasi häntä tänne", vastasi Hetherwick. "Goldmark näki hänen avaavan oven taskustaan ottamallaan avaimella. Hän viipyi sisällä muutamia minuutteja, tuli ulos hyvin kiihtyneenä ja kiiruhti takaisin omaan taloonsa."
"Ja nyt me, te ja minä, riennämme hänen jälkeensä", sanoi Robmore. "Onhan hän joka tapauksessa elävä ihminen ja me kyllä saamme hänet kirvoittamaan kielensä. Hän tietystikin tuli tänne, otaksuen tapaavansa tämän miehen ja ilmoittaakseen hänelle, että joku oli väijymässä. Mutta hän tapasikin miehen kuolleena! Pistäydytään sinne, herra Hetherwick, heti paikalla!"
Hän kääntyi toisen etsivän ja konstaapelin puoleen. Kuiskattuaan heille muutamia ohjeita hän poistui huoneesta, ja sanottuaan jotakin Mapperleylle Hetherwick seurasi häntä. Mutta he eivät olleet ennättäneet ulko-ovelle, ennenkuin pihalta kuului askelia, ja oviaukkoon ilmestyi äkkiä kaksi miestä.
Jos Hetherwick kumppaneineen katseli kummastuneena miehiä, niin nämäkin puolestaan silmäilivät kysyvästi Robmorea ja Hetherwickia. He olivat nuorenpuoleisia miehiä — Hetherwick arveli heitä juhlapuvussa oleviksi käsityöläisiksi. Ilmeisestikin he olivat ällistyneitä nähdessään ihmisiä vastassaan ovella, jonka luona he kaikki neljä nyt seisoivat. He olivat jopa niin ihmeissään, että pysähtyivät äkkiä, jääden äänettöminä töllistelemään. Mutta Robmore puhkesi puhumaan. "Ketä etsitte?" hän kysyi terävästi.
Tulijat vilkaisivat toisiinsa, ja vanhemman näköinen vastasi:
"Emme ketään tietääksemme. Mutta saammeko kysyä, ketä te haette? Ja miten olette päässyt tänne? Sillä tämä talo sattuu olemaan meidän!"
"Teidän?" kummasteli Robmore. "Teidän omaisuuttanneko?"
"Niin juuri, jos ostaminen, maksaminen ja kuitin sekä muiden paperien saaminen riittää sen vakuudeksi!" selitti mies. "Ostimme sen tänä aamuna, ja koko asia on järjestetty."