"Kyllähän toki!" hän huudahti. "Se on hänen kirjoittamansa; siitä ei ole epäilystäkään! Mikään ei voi olla sen varmempaa!"
Matherfield kääntyi Hetherwickiin päin.
"Se on musteen valmistuskaava!" hän selitti. "Nyt on tiedossamme se tärkeä asia, joka meiltä puuttui. Ja herra Culthwaite kertoo teille, miten hän sai sen käsiinsä."
Annettuaan Hetherwickin tarkastaa paperia Culthwaite pani sen huolellisesti takaisin lompakkoonsa. Hän ja hänen kumppaninsa näyttivät olevan huolissaan jostakin, ja Hetherwick alkoi arvailla sen syytä — he näyttivät epävarmoilta ja levottomilta. Mutta Culthwaite ehätti kertomaan.
"Saimme sen seuraavalla tavalla. Ja voinen heti sanoa, kuten jo äsken mainitsin teille, herra Matherfield, luullakseni emme olisi saaneet sitä lainkaan, jollei poliisilaitoksen taholla olisi oltu niin vaiteliaita juuri tähän kohtaan nähden — jos olisitte pitänyt hälyä Hannafordin salaisuudesta, olisimme ehkä osanneet olla varovaisia. Mutta nyt saapui joku aika sitten luoksemme mies, jonka olemme tunteneet Basing-nimisenä ja jonka vakaasti uskon sanomalehdissä tänä aamuna mainituksi Baseverieksi — mies, huomatkaa, jonka kanssa olemme olleet liikeasioissa silloin tällöin suunnilleen vuoden ajan — ja tarjoutui myymään meille sellaisen uuden musteen valmistusohjeen, joka löisi laudalta kaikki tunnetut musteet koko maailmassa! Hän kehui sitä tavattomasti, vannoskeli, että se oli ensimmäinen täysikelpoinen kirjoitusmuste, mitä milloinkaan oli keksitty. Hän toi meille nähtäväksi oman valmistamansa näytteen, koetti sitä erinäisillä tavoilla. Mutta hän meni vielä pitemmälle. Hän tarjoutui ilmaisemaan meille salaisen valmistusohjeen, jotta me itse voisimme valmistaa ja koetella sitä, ennen kuin ratkaisisimme, suostuisimmeko hänen ehdotukseensa, jonka mukaan meidän olisi tarjottava hänelle kertakaikkinen rahaerä valmistusohjeesta. No niin, me valmistimme mustetta ja koettelimme sitä, eikä siitä ole epäilystäkään — se vastaa juuri sitä, mitä Basing eli Baseverie kehui siitä, ehkäpä enemmänkin. Minun ei tarvinne puuttua useimpien hyvin tunnettujen musteiden vikoihin — tällä ei ole niistä yhtään. Ja kun Basing muutamia päiviä sitten jälleen pistäytyi luonamme, päätimme ostaa valmistusohjeen. Sovimme käteishinnasta, ja toissapäivänä suoritimme summan — konttorissamme East Hamissa."
"Vai niin?" sanoi Hetherwick tyynesti. "Entä mikä oli sovittu hinta?"
Liikekumppanukset vilkaisivat toisiinsa; Rhonasta, joka silmäili heitä tarkkaavasti, he näyttivät entistäkin levottomammilta. Mutta Culthwaite vastasi empimättä:
"Kymmenentuhatta puntaa!"
"Miten maksoitte hänelle?" tiedusti Hetherwick. "Käteiselläkö?"
"Emme; avoimella maksuosoituksella, hänen omasta pyynnöstään. Se oli luonnollisestikin yhtä hyvä kuin käteinen raha. Mutta niin pian kun olimme lukeneet tämänaamuiset sanomalehdet, me — se on minä, sillä minä luin koko jutun matkalla konttoriin — menin heti käyttämäämme pankkiin tiedustamaan, oliko maksuosoituksemme käyty perimässä. Oli — tunti tai pari senjälkeen, kun luovutimme sen Basingille. Hän oli nostanut rahat Englannin pankin seteleinä."