"Hänen muotokuvansa on joka tapauksessa äskettäin ollut eräässä englantilaisessa sanomalehdessä", sanoi Hollis.
"Mutta kuuluisien amerikkalaisten naisten kuvia julkaistaan Englannin lehdissä", väitti Malladale vastaan. "Muistan useita sellaisia. Minä arvelen, että rouva Whittingham, joka oli hyvin kaunis ja hyvin viehättävä nainen, on lopulta matkustanut Atlantin tuolle puolen ja mennyt naimisiin jonkun amerikkalaisen miljoonamiehen kansa! Niin minä kuvittelin käyneen. Ja usein olen mielessäni tuuminut, mikä hänen nimensä nyt lienee."
"Juuri sen tahdon minäkin saada selville", virkkoi Hetherwick. "Yksi asia on varma — Hannaford tiesi sen! Jos hän olisi elossa, niin hän voisi ilmoittaa sen meille. Sillä olipa tuo muotokuva missä lehdessä hyvänsä, sen ohessa oli myöskin jonkun verran tekstiä, jossa mainittiin nimi ja julkaisemisen syy."
"Siitä voitte ottaa selkoa", huomautti Hollis.
"Juuri niin", myönsi Hetherwick, "ja siksi on minun parasta palata Lontooseen ja käydä heti työhön käsiksi. Mutta minä olen samaa mieltä kuin herra Hollis", hän jatkoi kääntyen jalokivikauppiaan puoleen. "Uskon, että tämä nainen on nyt Englannissa, ja mahdollisesti Hannaford tunsi hänen olinpaikkansa. Enkä pidä mahdottomana sitäkään, että hän leikattuaan tämän kuvan ennen äkillistä kuolemaansa oli kosketuksissa naisen kanssa."
"Onko teistä otaksuttavaa, että rouva Whittinghamilla oli jonkunlainen osuus hänen murhaansa — jos se oli murha?" kysyi Malladale.
"Minusta se on mahdollista", selitti Hetherwick. "Tämä juttu on monessa suhteessa omituinen. Yksi sen omituisimpia piirteitä on seuraava. Hannaford leikkasi kuvan omia tarkoituksiaan varten ilmeisestikään aikomatta näyttää sitä kenellekään muulle; miksi hän jätti pois nimen ja tekstin, jotka varmastikin ovat olleet kuvan ylä- ja alapuolella?"
"Kummallista todellakin!" vahvisti Hollis. "Mutta pianhan voitte saada selon nimestä. Teidän on vain hankittava toinen kappale samaa sanomalehteä."
"Kovaksi onneksi Hannafordin pojantytär ei tiedä, mikä sanomalehti se oli", pahoitteli Hetherwick. "Hän muistaa vain sen, että Hannaford sai lehden postitse samana aamuna, jolloin he matkustivat Lontooseen."
"Sittenkin se voidaan saada selville", intti Hollis. "Se oli jossakin sanomalehdessä, ja siitä täytyy olla muitakin kappaleita."