"No?" tiedusti Hetherwick. "Ollaanko miehestä selvillä?"
"Minusta on aivan varmaa, että hän on sama mies, jonka te näitte Hannafordin seurassa", vastasi Matherfield. "Joka tapauksessa sopii kuvauksenne häneen. Mutta kerronpa teille, miten pääsimme hänen jäljilleen. Eilenillalla saapui luokseni muuan Appleyard-niminen mies — hänellä on rohdoskauppa Horseferry-tien varrella Westminsterin kaupunginosassa; hän on keski-ikäinen, tyyni henkilö ja selitti aluksi ehtivänsä lukea sanomalehtiä vain hyvin harvoin; muutoin hän muka olisi tullut jo aikaisemmin. Mutta eilen hän oli sattunut silmäilemään erästä viimesunnuntaista lehteä ja lukenut siitä selostuksen Hannafordin jutusta. Silloin hän muisti erään seikan, joka tuntui hänestä mahdollisesti olevan sen yhteydessä. Vähän aikaa takaperin hän oli ilmoittanut haluavansa apulaista, kykenevää apulaista. Hän sai kahdet tai kolmet hakupaperit, jotka eivät olleet täysin tyydyttäviä. Eräänä iltana sitten — hän ei osannut mainita päivää täsmälleen, mutta hänen mainitsemiensa erinäisten seikkojen nojalla laskin, että sen täytyi olla juuri sama ilta, jolloin Hannaford sai surmansa — saapui hänen luokseen muuan mies suullisesti tarjoutumaan toimeen. Appleyardin kuvauksen mukaan mies oli keskikokoinen, hintelä ja kellertäväihoinen; kasvot laihat ja parrakkaat; silmät suuret ja tummat; hän teki hyvin älykkään vaikutuksen, käyttäytyi erinomaisesti, oli köyhästi puettu ja ilmeisesti ahtaissa oloissa —"
"Se on sama mies; siitä lyön vaikka vetoa!" huudahti Hetherwick.
"Mainitsiko hän rohdoskauppiaalle nimensä?"
"Kyllä — sekä nimensä että osoitteensa", vastasi Matherfield. "Hän ilmoitti nimekseen James Granett, ja osoite oli Fligwood's Rents 8, Gray's Innin tie, Holbornin puolisessa päässä. Hän selitti Appleyardille olevansa kykenevä kemisti ja esitti todistuksensa sekä joitakuita suosituksia. Myöskin hän sanoi, että vaikka hänellä ei ollut milloinkaan ollut omaa liikettä, hän oli, kuten todistuksetkin osoittivat, ollut joitakuita aikoja muutamien hyvien maaseutuliikkeiden palveluksessa. Viimeksi hän oli työskennellyt eräässä kemikaliotehtaassa East Hamissa; jostakin syystä oli liikkeen tuotteiden menekki huonontunut, sen oli ollut pakko vähentää henkilökuntaansa, hän oli joutunut työttömäksi ja saanut muun kovan onnen lisäksi kestää ankaran taudin. Se oli muka tyhjentänyt hänen vähäiset varansa, ja hän halusi perin hartaasti uutta toimipaikkaa — niin hartaasti, että hän nähtävästi suostui tulemaan Appleyardin palvelukseen hyvin pienestä palkasta. Appleyard oli sanonut hänelle tiedustavansa hänestä suosittajilta ja kirjoittavansa hänelle päivän tai parin kuluttua. Hän tekikin niin, suositukset olivat tyydyttävät, ja hän kirjoitti Granettille, ottaen hänet toimeen. Mutta Granettia ei näkynyt, eikä Appleyard kuullut hänestä mitään, ennenkuin luki mainittua sunnuntaista lehteä. Silloin hän arveli, että Granett varmastikin oli etsimämme mies, ja tuli puheilleni."
"Minusta tuntuu, ettei siitä ole epäilystäkään", huomautti
Hetherwick. "Mutta yksi kysymys, ennen kuin jatkamme. Mainitsiko
Appleyard, mihin aikaan mies sinä iltana tuli hänen luokseen?"
"Kyllä. Se tapahtui, kun hän oli sulkemaisillaan myymälänsä — kello yhdeksän. Granett viipyi puhelemassa hänen luonaan noin puoli tuntia. Kertoipa Appleyard vieläkin enemmän. Keskustelun päätyttyä Appleyard, jonka asunto ei ole myymälän yhteydessä, sulki sen ja pyysi sitten Granettia lähtemään ennen kotiin menoa ryypylle kadun toisella puolen olevaan kapakkaan. He joivat lasin ja pakinoivat jonkun aikaa; Appleyardin arvelun mukaan lienee kello ollut lähes kymmenen, kun Granett erosi hänestä. Ja hän muisti Granettin poistuttuaan kääntyneen Victoriakadulle, epäilemättä aikovan maanalaisen rautatien asemalle."
"Ja Victoria-kadulla hän — samoin epäilemättä — kohtasi
Hannafordin", jupisi Hetherwick. "No niin, entä sitten?"
"Niin, heti kun sain tietää kaiken tämän, päätin tietystikin itse lähteä Fligwood's Rentsiin", vastasi Matherfield. "Menin sinne ensi töikseni tänä aamuna. Fligwood's Rents on ryysyköyhälistön asuinpaikkoja — vain perin vaikeassa asemassa oleva mies on valmis vuokraamaan sieltä itselleen huoneen. Se on jonkunlainen kuja tai piha Gray's Innin tien oikealla puolella — sen kahden puolen on puolisentusinaa kurjia vuokrataloja. Numero kahdeksan oli erikoisen kehno — huolimattomia, siivottomia naisenretaleita ja parkuvia kakaroita oven seuduilla; kaikki paikat likaiset ja rappeutuneet. Saapuvilla olevista naisista ei yksikään tuntenut Granettin nimeä, mutta kun kuvailin heille etsimääni henkilöä, niin he päättelivät, että varmaankin tarkoitin yläkerrassa pihan puolella asuvaa herrasmiestä, ja lisäsivät, etteivät he olleet nähneet häntä muutamiin päiviin. Menin siivottomia portaita myöten heidän neuvomansa huoneen ovelle; se oli lukossa, enkä saanut vastausta, vaikka koputin useita kertoja. Lähdin niin ollen hakemaan isäntää ja vihdoin sain käsiini olutpöhnässä olevan miehen lähellä olevassa huonossa kapakassa. Häneltä urkin, että hänellä oli Granett-niminen vuokralainen, joka maksoi pihan puolisesta yläkerrankamaristaan kuusi shillingiä viikossa, ja äkkiä hän muisti, ettei Granett ollut suorittanut viime viikon vuokraansa. Se tehosi häneen paremmin kuin mitkään sanani, ja hän lähti mukaani taloon. Ja ollakseni lyhytpuheinen: mursimme oven auki ja löysimme miehen kuolleena vuoteessaan!"
"Kuolleena!" huudahti Hetherwick. "Kuolleena?"
"Niin, kuolleena, ja hän oli kuollut monta päivää sitten, selittivät lääkärit", virkkoi Matherfield jurosti. "Ihan hengetön! Huone oli huonosti sisustettu, mutta siisti; monista pikkuseikoista saattoi nähdä, että mies oli tottunut parempiin oloihin. Mitä häneen itseensä tulee — hän oli ilmeisesti paneutunut nukkumaan tavalliseen tapaansa. Hänen kaikki vaatteensa oli huolellisesti taitettu laskoksiin ja pantu hyvään järjestykseen, ja vuoteen vieressä olevalla tuolilla oli puoleen väliin palanut kynttilä ja iltalehti."