"Hänen varansa eivät olleet vielä tyyten ehtyneet, muutoin hän olisi pantannut nämä esineet", jupisi Matherfield. "Ne näyttävät kaikki olevan hyvää laatua, erittäinkin mikroskooppi. Mutta tässä on lisää etsimääni — kirjeitä!"
Hän veti esille kaksi nippua kirjeitä, jotka oli sirosti järjestetty ja sidottu yhteen kapealla nauhalla. Aukaistuaan solmut ja levitettyään kuoret kiireisesti pöydälle hän äkkiä osoitti sormella muuatta osoitetta.
"Kas niin, herra Hetherwick!" hän huudahti. "Juuri tuon selville saamista odotinkin — vaikka en uskonutkaan, että se tapahtuisi niin nopeasti. Tämä mies on aikanaan asunut Sellithwaitessa. Katsokaapa — tuossa on hänen osoitteensa — Herra James Granett, Victoria-pengermä 7, Sellithwaite, Yorkshire. Tietystikin. Juuri senvuoksi hän tunsi Hannafordin ja joutui hänen seuraansa. He olivat vanhoja tuttavuuksia. Nähkääs, kirjeitä on useampia."
Hetherwick otti pari, kolme kuorta käteensä ja silmäili niitä tarkasti. Hän havaitsi heti erään seikan, jota Matherfield ei ollut huomannut.
"Niin kyllä!" hän virkkoi. "Mutta paljoa tärkeämpi on päivämäärä.
Katsokaahan tätä! Näettekö? Se osoittaa, että Granett asui
Sellithwaitessa kymmenen vuotta sitten — juuri niistä ajoista puhui
Hannaford hänelle junassa."
"Jotakinhan aina selviää!" riemuitsi Matherfield. "Nyt panemme kaikki tavarat takaisin; vien lippaan mukanani ja tarkastan sen perinpohjin joutaessani." Hän sijoitti tavarat entisille paikoilleen, kiersi lippaan ympäri nuoran, solmi sen ja alkoi tutkia vainajan vaatteita, jotka olivat vuoteen lähellä olevalla tuolilla huolellisesti laskoksiin käännettyinä. "En ole vielä edes vilkaissut tuon puvun taskuihin", hän jatkoi. "Katsahdanpa sinne — ei koskaan voi tietää."
Hetherwick tarkkaili taaskin äänettömänä. Vaatteista ei löytynyt paljoakaan mielenkiintoista, ennen kuin Matherfield veti liivintaskusta äkkiä esille kokoon taitetun paperipalasen. Aukaistuaan sen levälleen hän päästi kiihkeän huudahduksen.
"Jopa nyt!" hän sanoi. "Katsokaahan! Uuden uutukainen viiden punnan seteli! Olisinpa valmis lyömään vetoa, ettei se ole ollut hänellä kauan! Epäilemättä hän sai sen juuri sinä yönä. Mutta — keltä?"
"Minä luulisin Hannafordin antaneen sen hänelle", virkkoi Hetherwick.
Mutta Matherfield pudisti päätään ja pisti setelin omaan taskuunsa.