Hetherwickin seuraavana aamuna kiiruhtaessa sovitulle kohtauspaikalle oli Matherfield jo siellä odottamassa. Ensinmainitun johdolla he lähtivät heti astelemaan pitkin alueen alareunaa.
"Olen saanut hiukan tietoja näistä miehistä, joiden luokse olemme menossa", ilmoitti Hetherwick. "Konttoristini Mapperley kertoi minulle heistä jonkun verran; hän on ikäänkuin kävelevä tietosanakirja. Liike on vanha ja hyvin kunnianarvoisa. Penteney vanhempi on vetäytynyt syrjään; liike on nykyisin oikeastaan Blenkinsop & Penteney nuorempi. Ja Penteney nuorempi on majuri Penteney, joka on niin ihastunut lady Riversreaden hoitolaan — ja lady Riversreadeen. Kuten eilenillalla arvasin, hän on territorialijoukkojen upseeri, joten hän on nyt taaskin omassa hommassaan. Ja nyt, Matherfield, tehkäämme sotasuunnitelma! Teillä tietystikin on virallinen valtakirjanne mukananne — minä taas olen juttuun kovasti innostunut henkilö, sama mies, joka sattui olemaan saapuvilla Hannafordin kuollessa. Teidän olisi mielestäni paras johtaa puhetta."
"No niin, te puututte siihen tarvittaessa?" esitti Matherfield. "Te osaatte käsitellä lakimiehiä taitavammin kuin minä; olettehan itse yksi heistä."
"Kokemukseni asianajajista ovat, ikävä kyllä, toistaiseksi perin vähäiset, Matherfield", vastasi Hetherwick nauraen. "Olen saanut jonkun asianajo-valtakirjan — mutta vain sattumoisin! Mutta tässä on kahdeksansataaviisikymmentäkolme, ja vankka ja vakava vanha talo se onkin."
Tulijat saivat odottaa jonkun aikaa, ennen kuin ne henkilöt, joille he lähettivät käyntikorttinsa, millään tavoin näyttivät huomanneensa ne. Matherfield alkoi jo kiukustua, kun vihdoin vanhanpuolinen konttoristi opasti heidät perempään huoneeseen. Suuren kirjoituspöydän ääressä istui mies, jolla oli kylmät silmät ja liikkumattomat kasvot, kun taas toinen, ulkomuodoltaan melkein yhtä tuima, seisoi kädet taskussa uunimatolla. Jälkimäisen Hetherwick heti tunsi majuri Penteneyksi, jonka Rhona oli hänelle osoittanut. He kumpikin katsoa tuijottivat äänettöminä tulijoita; kirjoituspöydän ääressä istuva mies osoitti kahden puolen linnoitustaan olevia tuoleja. Sitten hän katsahti Matherfieldiin. "No?" hän kysyi.
"Herra Blenkinsop, otaksun?" alkoi Matherfield, kumartaen kohteliaasti kirjoituspöydälle. "Ja herra Penteney?" Toinen kumarrus uunimatolle. "Juuri niin", myönsi Blenkinsop. "Täsmälleen! No?"
"Teillä on käyntikorttini, hyvät herrat, joten tiedätte, kuka olen", jatkoi Matherfield. "Poliisi —"
"Hetkinen", keskeytti Blenkinsop. Hän otti pöydältä Hetherwickin käyntikortin, vilkaisten ensin siihen ja sitten mieheen. "Herra Guy Hetherwick", hän virkkoi. "Onko herra Hetherwick myöskin saapunut poliisilaitoksen nimessä? Muistelen nimittäin", lisäsi hän hymyillen kuivasti, "nähneeni herra Hetherwickin asianajajan kauhtanassa". "Olin saapuvilla silloin, kun Robert Hannaford kuoli", vastasi Hetherwick. "Jos olette tutustunut tähän juttuun —"
"Oikein hyvin! Kaikkiin yksityiskohtiin!" sanoi Blenkinsop.
"Siispä tiedätte, mitä näin ja minkälaisen lausunnon annoin kuulustelussa", jatkoi Hetherwick. "Olen tarkannut juttua siitä saakka — ja siitä syystä olen nyt täällä."