"Ette siis nyt ole amicus curiae", huomautti Blenkinsop, hymyillen entistäkin kuivakiskoisemmin. "Ette ole puolueeton neuvonantaja. Ymmärrän! Entä herra Matherfield — miksi te olette tullut?"
"Aioin sanoa, herra Blenkinsop, että poliisilaitoksessa on nähty teidän liikkeenne allekirjoittama ilmoitus, jossa luvataan viidentuhannen palkkio — ja niin edelleen", vastasi Matherfield. "No, tämä Hannafordin juttu on minun hoidossani, ja voin vakuuttaa teille tehneeni siinä kelpo lailla työtä. Samoin on herra Hetherwick omalla tavallaan. Meillä on se vakaumus, että Hannaford myrkytettiin ja että hänen myrkyttäjänsä myöskin myrkytti Granettin samalla kertaa. Koska nyt joko te tai joku edustamanne henkilö — otaksuttavasti joku asiakkaanne — pitää Hannafordin murhaajan saattamista oikeuden käsiin niin tärkeänä, että tarjoaa suuren rahasumman tarpeellisista tiedoista, arvelin, että teidän täytyy tuntea koko joukko asioita, ja esitän teille, hyvät herrat, että teidän olisi ilmaistava tietonne meidän käytettäviksemme. Toivon, että ehdotukseni on tervetullut, hyvät herrat."
Blenkinsop naputti sormenpäillään imupaperi-lehtiötä, ja hänen kasvonilmeensä kävivät vielä tutkimattomammiksi kuin ennen. Penteney puolestaan pysyi samassa asennossa, jossa oli ollut siitä pitäen, kun vieraat astuivat huoneeseen, nojaten kädet taskuissa uuninreunustaa vasten ja silmäillen vuorotellen Hetherwickia ja Matherfieldiä. Syntyi lyhyt hiljaisuus; vihdoin puhkesi Blenkinsop äkkiä puhumaan.
"Meillä ei taida olla mitään ilmaistavaa", hän alkoi. "Kaikki sanottavamme sisältyy ilmoitukseen. Suoritamme luvatun palkkion sille henkilölle, joka hankkii meille tyydyttävät tiedot. Mielestäni se ei häiritse poliisien työskentelyä."
"Siitä ei ole minulle kovin paljoa apua", väitti Matherfield. "Teidän tahi teidän asiakkaanne täytyy tietää enemmän! Asiakkaallanne täytyy olla hyvät syyt luvatessaan niin suuren palkkion. Minusta meidän pitäisi saada tietoja — enemmän."
"Minä en voi kertoa teille sen enempää", vastasi Blenkinsop, "paitsi siinä tapauksessa, että saamme tarvittavat tiedot, kuten uskomme saavamme, jolloin vitkastelematta ilmoitamme ne poliisiviranomaisille".
"Se saattaa olla liian myöhäistä", tiukkasi Matherfield. "Tämä on mutkallinen vyyhti — siinä sotkeutuu aikalailla lankoja yhteen." Sitten hän, käsittäen Hetherwickin häneen luoman katseen kehoitukseksi mennä pitemmälle, lisäsi: "Olemme saaneet käsiimme koko joukon lankojen päitä — enemmän kuin kukaan muu. Tiedämme esimerkiksi, hyvät herrat, kuinka omituisesti lady Riversreade on sotkeutunut tähän juttuun!"
Ilmeisestä itsehillintä-tottumuksesta huolimatta ei kumpikaan asianajaja kyennyt salaamaan hämmästystään. Blenkinsopin kasvot menivät noloiksi; Penteney oikaisihe nojaavasta asennostaan ja jäi seisomaan suorana. Ja ensimmäisen kerran hän puhkesi puhumaan:
"Mitä tiedätte lady Riversreadesta?"
"Koko paljon, sir, mutta en niin paljoa kuin aion hankkia tietooni", vastasi Matherfield lujasti. "Mutta tiedän sen, että Hannafordilla vähäistä ennen äkillistä kuolemaansa oli lady Riversreaden muotokuva; hän luuli, että lady Riversreade oli sama henkilö kuin eräs rouva Whittingham, joka oli hänen käsiteltävänään syytettynä petoksesta kymmenen vuotta takaperin Sellithwaitessa Yorkshiressa. Myöskin minä uskon, että tämä rouva Whittingham on nyt lady Riversreade, ja saatan ilmoittaa teille, että käytettävissäni ovat kaikki Sellithwaiten juttua koskevat tiedot — se oli noin neljäntuhannen punnan arvoinen timanttisen kaulaketjun anastaminen arvottomalla maksuosoituksella? — —"