"En", vastasi Zillah. "En olisi."
"Ette siis voi millään tavalla sanoa ovatko nuo sormukset tuolta tarjottimelta otetut?"
"En!"
"Asian laita on siis, että kaikki nuo sormukset — kaksi paperiarkilla ja kaksikymmentäseitsemän tarjottimella — ovat samaa lajia, mitä tulee ikään ja valmistustapaan — kaikki aivan toistensa kaltaisia?"
"Niin ovat", myönsi Zillah.
"Ettekö te voi — kaikki mitä sanotte on valallanne vahvistettu, muistakaa se — ette voi ehdottomasti väittää, että noita kahta sormusta ei ole otettu tarjottimelta toisten joukosta?"
"En", vastasi Zillah. "Mutta en voi myöskään sanoa, että ne olisi otettu. Ja minä en sitä uskokaan. Minä en usko niitä meidän sormuksiksemme!"
Parminter hymyili rauhallisesti ja loi taas pikaisen katseen valamiehiin, jotka näyttivät tuntevan mielenkiintoa juttua kohtaan.
Sitten hän kääntyi Zillahin puoleen esittäen uuden sarjan kysymyksiä.
"Kuinka kauan olette tuntenut viimeisen todistajan, Andrew
Lauristonin?" hän kysyi.