"Käskekää tarjoilijaa tuomaan ruoat sisään, niin olette kelpo mies. No niin", jatkoi hän katsellen meitä miettiväisesti miehen poistuessa, "olette luullakseni nälissänne?"
"Kovasti", sanoin minä.
"Aivan nääntymäisillämme", selitti Madrasia.
Parslewe katseli häntä arvostelevasti, hieroi leukaansa ja viittasi sitten sivupöytään päin.
"Riisu päällysvaatteesi ja heitä ne tuonne, kultaseni", hän sanoi.
"Voit viedä ne sitten jälkeenpäin huoneeseesi."
Madrasia kääntyi hänen puoleensa.
"Huoneeseeniko?" huudahti hän.
"Numero 186 on varattu sinulle", vastasi Parslewe tyynesti. "Ja te, Craye, saatte tyytyä 95:teen, joka on minun huoneeni vieressä. Älkää nyt unohtako numeroitanne, mutta jos niin kävisikin, saatte ne kyllä selville konttorista. Ne on tilattu teidän omilla nimillänne."
"Tarkoitatko, että meidän on viivyttävä yökin täällä?" kysyi Madrasia.
"Kyllä", vastasi Parslewe lyhimmällä tavallaan. "Ehkä parikin."