Vangitut
Bartlett tunsi kohoavansa suuriin korkeuksiin siinä ammatissa, johon oli vapaaehtoisesti ruvennut vuorokautta aikaisemmin. Hän kääntyi neiti Prettyn puoleen varoittavan ja juhlallisen näköisenä.
"Älkää vain erehtykö, neiti!" sanoi hän. "Katsokaa tarkasti, koska kultakelloissa ei yleensä ole suurtakaan eroa. Te olette siis varma, että tämä on herra Deane-vainajan kello?"
"Minä olen siitä yhtä varma kuin tässä seisomisestani!" vakuutti neiti Pretty. "Ja minun täytyykin olla, koska olen nähnyt tuon kellon satoja kertoja pienestä tytöstä asti. Se kuului holhooja-vainajalleni. Ja te sanotte", lisäsi hän kääntyen kauppiaan puoleen, "ostaneenne sen eilen Mary Sandersilta, Southernstowen Chancellor-hotellin sisäköltä? Silloin…"
"Minä en tiennyt naisen nimeä, arvoisa neiti", keskeytti kauppias. "Hän näytti hyvin kunnioitettavalta nuorelta henkilöltä ja kertoi minulle tarinan, joka minusta tuntui täysin uskottavalta. Mutta tietysti, jos te tunnette kellon…"
"Ah, kellosta ei ole epäilemistäkään!" sanoi neiti Pretty vakuuttavasti. "Muuten on olemassa paljon muitakin ihmisiä, paitsi minua, jotka sen tuntisivat. Mitä nyt on tehtävä?" kysyi hän kääntyen Bartlettin puoleen. "Turvaudummeko poliisiin?"
"Tietysti, neiti!" vastasi Bartlett. "Poliisiin tietysti — Southernstowen poliisiin ja erittäinkin poliisimestari Mellapontiin." Hän puhui kerkeästi ja luottavasti saatuaan selville asemalta tullessaan, että neiti Pretty pitäisi sanansa ja maksaisi hänelle tuhannen punnan korvauksen kellon löytämisestä. "Meidän pitää lähteä sinne heti. Tekin voitte tehdä sen mukavammin seuraamalla minua", jatkoi hän kääntyen kauppiaan puoleen. "Ja teidän on tietysti otettava kello mukaanne."
Kauppias vihjaisi jotakin sopimattomasta ajasta, lausuen samalla toivomuksensa, ettei hän haluaisi menettää mitään tässä jutussa. Mutta Bartlett heilautti kättään.
"Minähän sanoin teille jo eilen, ettette menetä mitään koko jutussa", sanoi hän. "Tämä arvoisa neiti pitää siitä kyllä huolta, koska viisikymmentä puntaa ei merkitse hänelle mitään verrattuna siihen etuun, jonka johtolangan löytäminen hänen holhoojansa murhaajien vangitsemiseksi on tuottanut. Teidän pitää tietysti tulla kanssamme Southernstoween todistamaan, että juuri tuo nainen teille myi kellon."
"Niin kai", vastasi kauppias, alkaen antaa ohjeita apulaiselleen.
"Siellä pannaan luullakseni toimeen poliisitutkinto?" kysyi hän
pistäessään kellon taskuunsa ja ottaessaan hattunsa ja päällystakkinsa.
"Se merkitsee vielä suurempaa ajanhukkaa!"