"Ettekö voi sitä aavistaa tai laatia jonkinlaista teoriaa?" kysyi rouva
Champernowne levottomasti.
"Kyllä voin", vastasi Hackdale hitaasti, hiljentäen ääntään vieläkin. "Minähän ilmoitin teille silloin tuon miehen kertoneen, että Deane oli pysäyttänyt hänet sinä yönä North Barin läheisyydessä ja mainiten nimenne kysynyt tietä kotiinne. Hän oli kertonut Deanelle, missä huvilanne sijaitsee ja nähnyt hänen lähtevän kävelemään tänne päin. Hän ei silloin myöntänyt sen enempää, ja tietysti minä lahjoin hänet pitämään suunsa kiinni siitäkin. Mutta nyt luulen, rouva Champernowne, että hän seurasi Deanea ja näki hänet seurassanne asuntonne likellä."
Hän katseli rouva Champernownia tarkasti, lausuessaan viime sanansa, ja huomasi hänen levottomuutensa enenevän. Silloin hän alkoi arvailla. Oliko mahdollista…
"Nyt haluaisin tietää", sanoi rouva Champernowne äkkiä, "onko hän kertonut samaa jollekin toiselle kuin teille? Onko?"
"Siitä olen ihan varma", vastasi Hackdale, "ettei hän ole kertonut sitä kellekään. Hän tietää voivansa saada teiltä paljon enemmän kuin keltään toiselta — jos näet se seikka, että Deane silloin tuli tapaamaan teitä ja tapasikin, todella on pidettävä salassa. Onko se välttämätöntä, rouva Champernowne?"
Rouva Champernowne loi häneen oudon, mutta vakavan katseen.
"On!" vastasi hän. "Ihan välttämätöntä!"
"Siinä tapauksessa on suostuttava tuon miehen vaatimuksiin", sanoi Hackdale. "Niin se on. Siitä väitteleminen ei hyödytä mitään, koska hänellä on valta käsissään."
"Mutta mihin se päättyy?" kysyi rouva Champernowne. "Jos hänelle annetaan enemmän, ilmestyy hän jälleen jonkun ajan kuluttua näkyviin. Siis jatkuvaa kiristystä. Jos hänet voitaisiin vaientaa kerta kaikkiaan…"
"Siihen keksitään ehkä jokin keino", huomautti Hackdale. "Olen ajatellut asioita tullessani tänne. Mutta sallikaa minun ensin kysyä teiltä erästä asiaa. Tehän tunnette minut, rouva Champernowne, ja tiedätte myös, että olen koettanut auttaa teitä parhaan kykyni mukaan tässä asiassa. Tuntuuko teistä kokonaan mahdottomalta, että menisitte poliisin, poliisimestari Mellapontin, luo ja kertoisitte hänelle, mitä tiedätte tästä asiasta, päästäksenne täydellisesti eroon koko jutusta? Ikuisiksi ajoiksi, että voisitte näpsäyttää sormianne kiristäjälle? Ajatelkaa nyt, rouva Champernowne."