"Emme ainakaan tällä hetkellä, herra Tress", vastasi hän. "Ilmoitinhan teille, että tulimme tiedustelemaan, ja sen olemme tehneet. Nyt meidän on vain palattava selostamaan työmme tuloksia. Jos tarvitsemme sisartanne vielä — lisäkuulusteluja varten, käsitättehän", lisäsi hän, katsahtaen Smithiin — "no niin, otaksuttavasti tapaamme hänet milloin hyvänsä täältä tai Lynne Courtista".
"Hän ei missään nimessä lähde karkuun", murahti Darrell jurosti. "Mutta jos tahdotte kuulla neuvoani, niin suuntaatte koko huomionne saadaksenne selville, kuka todella murhasi Kestevenin ja myöskin neiti Brockin, ettekä haihattele perättömien vihjausten mukaan. En ole kovinkaan sukkelapäinen, mutta panen vetoa tuhat puntaa kuutta pennyä vastaan siitä, että Kestevenin murhaaja myöskin surmasi neiti Brockin! Ja jos se Walters-tomppeli on päämajassanne, voitte ilmoittaa hänelle, että hänen on parasta pysyä poissa täältä — en huoli häntä enää palvelukseeni."
Etsivät poistuivat hymyhuulin, ja heidän ehdittyään pois huoneesta kehoitti Smith muita sijoittumaan jälleen paikoilleen saman pöydän ympärille, jonka ääressä he olivat keskustelleet tilanteesta ennen viranomaisten käyntiä.
"Kuulkaahan nyt!" alkoi hän. "Meidän on parasta tarkastella asioita kylmästi. Minua peloittaa — hyvin pahasti peloittaa — että tämä päättyy neiti Tressin vangitsemiseen. Tunnet nämä miekkoset, Hextall; kerran saatuaan todennäköiseltä tuntuvan ajatuksen he pitävät siitä kiinni hellittämättä kuin kuolema. Ja nyt on edessämme se kovin surkea ja tärkeä seikka, että Tickell on kuollut."
"Miksi se on niin tärkeä — ja surkea?" tokaisi Darrell.
"Koska poliisit olivat mielessään päättäneet, että Tickell oli syyllinen", selitti Smith jyrkästi. "Jos Tickell olisi elänyt, olisivat he hirtättäneet hänet — se on varma kuin kohtalo! Mutta Tickell pääsi heidän käsistään — nyt he kääntyvät siihen suuntaan, jossa vastustus on vähäisin. Walters johti heidät jäljille — eikä kannata inttää, ettei sisartanne vastaan, Tress, olisi silminnäkijän todistusta. Kuten toinen äskeisistä miehistä huomautti, eivät he tiedä, minkälaisia syitä neiti Tressillä saattoi olla halutakseen surmata Kestevenin. Eivätkä he myöskään tiedä, että hän tosiaankin liikkui unissaan Waltersin nähdessä hänet. He tietävät sinun, Hextall, ja teidän, Tress, löytäneen hänen huoneestaan revolverin, jonka yksi panos oli äskettäin laukaistu. Niin, kyllä todennäköisyys on neiti Tressiä vastaan! Mainitsen — huomautan teille — kaikesta tästä, koska tosiasiain kierteleminen ja sivuuttaminen ei hyödytä mitään; meidän on punnittava kylmiä tosiseikkoja. Ja sallikaa minun nyt luetella teille tosiasiat — seuratkaa esitystäni tarkoin, te kaikki, ja miettikää, ettekö johdu saamaan johtopäätökseen, johon minä olen jo tullut! Otan esiin asiat yhden kerrallaan.
"Ensiksi. Näyttää epäilemättömältä, että sinä yönä, jona te, Tress, palasitte Lynne Courtiin seurassanne Kesteven ja Tickell, viimemainitut pitivät neuvottelun, jonka johdosta Tickell lähti Weymouthiin muassaan suuri rahasumma, aikoen luovuttaa sen kapteeni Polbeckille; rahat oli käytettävä sellaisen suunnitelman toteuttamiseksi, jonka tarkoituksena oli auttaa eräs tuntematon mies — nimittäkäämme häntä X:ksi — karkuun ranskalaisen Guianan rangaistussiirtolasta.
"Toiseksi. En lainkaan epäile, että Kesteven ja neiti Brock tunsivat St. Eanswythen kirkossa Cityssä vihittyjen, Edward Charleston Legetten ja Maud Eleanor Riversin nimiä silloin käyttäneiden henkilöjen avioliiton yhteydessä olevan salaisuuden. Neiti Brock epäilemättä tiesi vihkimätodistuksen olevan Kestevenin hallussa piilotettuna tähän huoneistoon jätettyyn pukuun; epäilemättä hän miehen kuoleman jälkeen lähti Lynne Courtista, aikoen tulla tähän asuntoon anastaakseen sen.
"Kolmanneksi. Sanoin jo, että nämä kaksi kohtaa ovat mielestäni ehdottoman varmat. Nyt siirryn kiistanalaisemmalle alueelle. Esitän itselleni kaksi kysymystä. Toinen on: Onko ranskalaisessa Guianassa oleva englantilainen rikosvanki sen vihkimätodistuksen yhteydessä, jota Kesteven säilytti niin huolellisesti ja jonka neiti Brock hänen kuoltuaan niin välttämättä tahtoi saada? Toinen on: Saivatko sekä Kesteven että neiti Brock surmansa henkilön tai henkilöiden kädestä, jotka tahtoivat vaimentaa heidät, koska he tunsivat nämä asiat? No niin — omasta puolestani minun ei ole kovinkaan vaikea vastata näihin kysymyksiin. Minä vastaan niihin molempiin — molempiin, huomatkaa! — myöntävästi. Minun mielestäni voitaisiin näiden murhien koko salaisuus selvittää, jos saataisiin käsiin se mies, kuka hän sitten lieneekin, joka nyt on vankina ranskalaisen Guianan rangaistussiirtolassa! Hän otaksuttavasti tietää, tietää! — Ja —"
Varovainen koputus ovelle ilmoitti Fowlerin tulevan huoneeseen; hän astui äänettömänä sisälle ja sulki oven jälkeensä.