"Minä olen monasti joutunut kiusaukseen ampua hänet! — Minä olisin kerran sen voinut tehdä, eikä kukaan olisi sitä koskaan tietänyt!"
Oliko eilis-iltana mahdollisesti tapahtunut jotakin sellaista, joka olisi saattanut tytön epätoivoon; oliko hän epätoivoissaan ehkä tappanut miehen, joka oli aiheuttanut niin paljon harmia? Niin saattoi olla — ja kuitenkin sitä oletusta vastusti tosiasia, että Hextall oli hänet jättänyt tarkan valvonnan ja huolenpidon alaiseksi; näytti siis mahdottomalta, että hän voisi tehdä mitään noiden kahden naisen tietämättä, jotka hän oli jättänyt tytöstä huolehtimaan. Hän muisteli uudestaan Fowlerin sähkösanoman sisältöä. "Löydetty ammuttuna täältä", ilmoitti Fowler. "Murhattu Lynne Courtin kuusistossa", sanoi hoitajatar Palliser täsmällisemmin. Se siis oli ulkona, poissa talosta. Sen jälkeen Hextall tunsi itsensä iloisemmaksi — hän ei voinut pitää todenmukaisena, että Paquita olisi voinut karata hoitajattariltaan ulos yöllä. Kuitenkin painosti häntä Lynne Courtiin mennessä raskas huoli, ja hän oli pakotettu itselleen tunnustamaan mielenkiintonsa Paquitaan johtuvan siitä epäilemättömästä tosiasiasta, että hän oli korviaan myöten häneen rakastunut.
Kukaan kolmesta ei matkalla paljoakaan puhunut ennenkuin he saivat näkyviinsä korkealla kuusimetsäisellä mäenrinteellä seisovan Lynne Courtin. Kun he kääntyivät kylään mäen juurella, nykäisi Smith autonkuljettajaa.
"Katsohan", sanoi hän Hextallille. "Styler ja minä emme ainakaan halua tulla sinun mukanasi taloon. Minä tunnen tämän paikkakunnan — täällä on maantien varrella hyvä majatalo — me poistumme sen luona ja odotamme tapahtumain kehitystä. Ajakaa Lynnen Vaakunaan", jatkoi hän kääntyen ohjaajaan. "Me pysähdymme sinne."
Majatalon edustalla he näkivät Fowlerin puhumassa virkapukuiselle poliisikomisariukselle. Nähtyään Hextallin astui hän nopeasti esille ja avasi vaunun oven.
"Iloitsen, että tulitte, sir", sanoi hän. "Minä juuri nyt lähetin teille toisen sähkösanoman — neiti Tressiltä. Hän pyysi teitä tulemaan tänne."
"Voiko neiti Tress hyvin?" kysyi Hextall.
"Kyllä, sir — tietenkin poissa suunniltaan. Kaikki ovat suunniltaan. Minä myös samalla lähetin sähkösanoman herra Tressiltä hänen lainopilliselle neuvonantajilleen. Siinä pyydetään jotakuta heistä heti saapumaan tänne ja tuomaan etsivä mukanaan. Mutta, niinkuin minä jo sanoin tälle komisariukselle, minä luulen, että tarvitaan koko lauma etsiviä tämän jutun selvittämiseen!"
"Hextall", sanoi Smith, "meidän lienee paras mennä majataloon ja kuulla mitä Fowlerilla on kerrottavaa. Mahdollisesti komisarius tulee mukanamme? No nyt", jatkoi hän hetkistä myöhemmin, kun oli sijoituttu yksityishuoneeseen, "ehkä te, Fowler, kerrotte meille tapahtuman tärkeimmät tosiasiat. Oletan teidän ne tuntevan?"
Fowler, joka oli vaihtanut muutaman sanan Stylerin kanssa kahden kesken, loi Smithiin kunnioittavan katseen.