"Tässä on ystäväni herra John Smith Middle Templestä", esitteli Hextall, vetäen Smithiä eteenpäin. "Herra Smithin mieltä kiinnittävät tällaiset jutut, ja hänestä saattaa teille olla hyötyä."
Darrell pudisti Smithin kättä yhtä ylenpalttisen sydämellisesti.
"Olette tavattoman ystävällinen", ylisteli hän. "Olen teille äärettömän kiitollinen. Me talonväki olemme luonnollisesti kaikki ihan sekaisin, mutta poliisit ovat jo sentään lähettäneet eri puolille ympäristöön kuulutuksia siitä Tickell-heittiöstä, joten —"
"Luuletteko Kestevenin ampujaksi Tickelliä?" pisti Smith väliin.
"Johan toki! Varmasti luulen!" vastasi Darrell. "Kukapa muu sitten? Nähkääs, en tiedä Tickellistä tuskin mitään — olen tavannut hänet vain kilpa-ajoissa ja muissa sentapaisissa tilaisuuksissa — Kesteven esitteli hänet minulle — ja joitakuita kertoja hän on ollut asunnossani pelaamassa korttia. Olenpa taitanut olla suunnaton aasi, ymmärrättehän, tällaisissa asioissa mutta nyt sain järkyttävän läksytyksen, jumaliste! ja nyt teen käännöksen, totisesti teen, lempo soikoon! ja parannan tapani ja muuta semmoista, ymmärrättehän. Ja kuulkaahan, en ole vielä kertonut sitä poliisille, mutta tiedättekö, Kestevenillä oli eilen illalla taskussaan koko joukko rahaa — tukuittain! — ja minulle mainittiin, että kun hänen taskunsa tänä aamuna tutkittiin, olivat ne tyhjät, hitto vieköön — tyhjät! Nähkääs, Hextall, olimme Boulognessa päivän tai pari, Kesteven ja minä, ja meillä oli vietävänmoinen onni — tavaton! — ja toimme sieltä aika lailla rahaa, ja eilen illalla olivat sekä minun että hänen omat voittonsa Kestevenillä — totisesti! — hänellä lienee ollut viisi- tai kuusituhatta puntaa seteleinä, Ranskan ja Englannin. Ja Tickelliin yhdyimme Brightonissa, jonne jäimme syömään päivällistä, ja hän lähti mukaamme tänne, ja hitto soikoon, se lurjus tappoi kunnon Kesteven-poloisen niiden rahojen tähden, sen voisin vannoa! Mutta hän ei ole voinut ennättää varsin pitkälle, vai mitä? Ja varmasti joku nappaa hänet kiinni. Mutta ettekö halua lähteä katsomaan sitä paikkaa, missä hän teki tekonsa, hiisi vieköön! — senkin kunnoton koira!"
Hextall jätti Smithin Lynne Courtin nuoren isännän seuraan ja meni itse sisälle taloon ja sitten suoraa päätä Paquitan huoneeseen. Sen oven ulkopuolella hän kohtasi hoitajatar Palliserin.
"Onko teillä mitään ilmoitettavaa?" tiedusti hän vietyään hoitajattaren syrjemmälle.
"Ei mitään, sir", vastasi nainen kerkeästi. "Neiti Tressillä oli oikein rauhallinen yö, ja hän voi varsin hyvin tänä aamuna. Hänellä ei luonnollisesti ollut aavistustakaan koko tapahtumasta, ennenkuin kerroimme hänelle siitä. Aluksi hän säikähti, mutta tuntuu nyt olevan koko hyvällä tuulella."
Kun Hextall kuuli sen, keventyi hänen mielensä äärettömästi, ja hän viivytteli hetkisen.
"Kuulitteko mitään, mikä olisi tämän tapahtuman yhteydessä?" tiedusti hän. "Esimerkiksi laukauksen?"