"Jakaa!" hän mutisi. "Niin — hän saattoi sen niinkin sanoa."
"Kaikessa tapauksessa hän takaa hiljaisuuden", sanoi Hextall.
"Voidaanko siihen luottaa?"
"Epäilemättä täällä tulee olemaan kyllin hiljaista, sir, kunnes neiti Tress matkustaa Lynne Courtiin", vastasi palvelija. "Eilisillan tapaus pelästytti joitakin heistä hieman — he tulevat puhumaan siitä keskenään."
"Sairaanhoitajattaret tulevat jäämään", jatkoi Hextall. "Onko ketään, joka voisi tulla neiti Tressin luokse — onko sisaria?"
Palvelija pudisti päätänsä.
"Paitsi heitä kolmea ei ole ketään, sir, mikäli minä tiedän", vastasi hän hiljaisella äänellä, uudelleen katsahtaen suljettuun oveen, jonka takana istui Kesteven. "Herra Tress, hänen sisarensa ja pieni veli. En luule heillä olevan sukulaisia Englannissa — en ole koskaan heistä kuullut tahi heitä nähnyt."
"Hyvä on, huolehtikaa hiljaisuudesta", sanoi Hextall. "Minä tulen käymään myöhemmin aamulla."
"Siinä on jotakin kummallista", huomautti hän toverilleen, kun palvelija oli päästänyt heidät ulos ja he kävelivät Wimpole-katua kohti. "Mitä sinä arvelit herrasta, joka joi kahvia?"
"Kylmä miekkonen", vastasi toinen. "Tavattoman kylmä!"
"Kuinka sinä häntä arvostelet?" kysyi Hextall.