Rouva Tretheroe hypisteli sormuksiaan.
"Noh", vastasi hän kotvan kuluttua. "Minä — minä kyllästyin tosiaan hieman tuohon riitaan, ja niin sanoin Guylle, ettei sellainen käy päinsä — ja suostuin eversti Tretheroen tarjoukseen."
"Ymmärrän. Te erositte molemmista kosijoistanne ja menitte naimisiin miehen kanssa, joka oli vanhempi ja järkevämpi. Mainiota. Mutta, rouva Tretheroe, minusta tuntuu kuitenkin siltä kuin jotakin olisi tapahtunut ennen sitä. Te sanoitte juuri äsken, että Harborough kantoi sydämessään kauheaa, katalaa vihaa Guy Markenmorea kohtaan. Onko siis totta, että Harborough uhkasi kilpakosijaansa teidän läsnäollessanne?"
"Kyllä — se on totta."
"Milloin? Missä tilaisuudessa?"
"Se tapahtui eräänä päivänä, kun hän tapasi Guyn minun seurassani paluumatkalla kotiin metsästysretkeltä. Syntyi välikohtaus — kiivaita sanoja, Harborough menetti malttinsa. Hän sanoi Guylle iskevänsä tämän kuoliaaksi. Tiedän varmasti, että hän myöhemminkin uhkasi Guyta — hän sanoi tappavansa Guyn."
"Kuinka tiedätte sen varmasti?"
"Koska Guy kertoi siitä minulle."
"Pelkäsikö hän Harboroughia?"
"Luulen hänen pelänneen. Harborough oli häijy ja hurja — loukkauduttuaan."