"Kyllä."
Asianajaja katseli valamiehistöön. Sitten hän istuutui äkkiä ja toisen kerran otti sinä aamuna hyppysellisen nuuskaa. Hän kääntyi nuuskarasiastaan tutkintatuomarin puoleen. Mutta tutkintotuomari nyökkäsi juuri Walkinshawille, joka nousi heti ja katsoi päämiestään suoraan silmiin.
"Tehän myönsitte äsken, herra Harborough, kirjoittaneenne kirjeen, joka luettiin täällä. Kirjoititteko sen hyvin kiihtyneessä mielentilassa?"
"Mitä kiihtyneimmässä. Minä uskoin lujasti, että Guy Markenmore oli herättänyt neiti Leightonissa harhakäsityksiä minusta mitä arvottomimmalla tavalla."
"Uskotteko vielä nytkin?"
"En ole siitä varma — en oikein. Aloin epäillä sitä muutamia vuosia sitten."
"Siitäkö johtuu, kuten äsken sanoitte, että jos olisitte kohdannut Guy Markenmoren viiden vuoden kuluttua kirjeen kirjoittamisesta, ette varmaankaan olisi toteuttanut kiivasta uhkaustanne?"
"Juuri siitä!"
"Suuttumuksenne on siis lauhtunut?"
"Se on yksinkertaisesti hälvennyt kokonaan."