"Kas vain, mekin olemme pohtineet sitä asiaa!" sanoi poliisikomisario melkein pilkallisesti. "Kylässä ei ole ainoatakaan sielua, joka olisi nähnyt ketään vierasta sinä iltana!"
"Kukaanhan ei tietänyt hänestä mitään ennen Grimsdalen todistusta."
"Tai kuka voi sanoa tietäneensä!" sanoi Chilford ivallisesti. "Hänen on täytynyt käydä jossakin ja tavata joku." Hän veti esille kellonsa. "Lähdenpä kotiin välipalaa haukkaamaan", sanoi hän. "Tämä on ajanhukkaa. Minä annan neuvoni Blickille — palatkaa vanhoja jälkiänne myöten ja ryhtykää työhön alkulähteellä — Lontoossa!"
"Mitä sanoo Blick?" kysyi asianajaja naurahtaen. Hän oli poltellut koko ajan ääneti savukettaan, toisten pakistessa. "No, Blick!"
"Blick on viisas nuori mies", sanoi poliisikomisario. "Hän ei sano mitään. Te lähdette omaa latuanne, vai mitä, Blick?"
"Saamani neuvon mukaan", vastasi Blick hymyillen. "Olen kuitenkin aina valmis ottamaan varteen hyvät ehdotukset."
"Lähdetäänpäs" sanoi Chilford "kello on kaksi. Mielisin tarjota jollekin teistä — teille kaikille — hieman einettä, jos tulette mukaani. Kylmää ruokaa — mutta sitä runsaammin."
Miehet astuivat joukolla eteishalliin, ja siellä he näkivät Harry Markenmoren ja Valencian juuri tulevan vierashuoneesta. Harry lähestyi miesryhmää ja nyökkäsi Blickille.
"Sisareni haluaisi tehdä erään kysymyksen komisario Blickille", sanoi hän kääntyen poliisikomisarion puoleen. "Kysymys on velivainajani yksityistavaroista."
Blick kääntyi Valenciaan päin; toiset pysähtyivät, uteliaina ja tarkkaavina. Valencia katsoi etsivää hiukan levottomasti.