Beduinain keskellä syntyi v. 570 j.Kr. tuo mainio Muhammed. Tämä rupesi neljänkymmenen ikäisenä kansansa prophetaksi ja perusti Islamin uskonnon, joka pian levisi kauaksi. Miekalla ja tulella levitettiin uusi uskon-oppi yli maailmaa. Muhammed innoitti sotilaitansa urhoollisuuteen, luvaten uskon levittämisessä kaatuneille paradisin ihaillukset. Näinpä levisi uusi uskonto leviämistänsä. Chalifi eli Mohammettiläisten hallitsija otti pääkaupungiksensa Damaskon; hänen hovinsa oli loistollisuudestansa mainio. Täällä kukoistivat runollisuus ja tieteet; yleinen sivistys pääsi hyvälle kannalle ja nousi 8:nella vuosisadalla korkeimmillensa.

Mutta ei ainoastaan Aasia saanut tuntea Arapilaisten uskon-intoa ja urhoollisuutta; koko pohjoispuoli Ahrikkaa tuli heidän valtaansa noin v. 700 j.Kr. Täältä läksivät he v. 711 Gibraltarin salmen yli Espaniaan ja voitettuansa Länsigötiläiset laskivat he koko tämän maan allensa. Mutta valloitushimonsa ei siihen tauonnut; he läksivät Pyreneain-vuorten yli, tunkeuden eteläiseen Ranskanmaahan. Nyt joutui koko Kristikunta ja Länsieuroopan sivistys hirmuiseen hätään. Mutta tästä pulasta päästiin, kun Arapilaiset tulivat tappiolle Tours'in tappelussa v. 732 ja peräytyivät jälleen Espaniaan. Tämä oli ensimäinen suuri tappelu, jossa Arapilaiset menettivät voiton; Kaarlo Suuri nöyristi heidät vielä enemmin. Ehk'eivät voineet valtansa pohjoiseen päin levittää, ottivat he kumminkin monta Välimeren saarta haltuunsa.

Ei paljon aikaa kulunut, ennenkuin Arapilaiset Espaniassa erisivät Chalifein suuresta vallasta. Mutta heidän tänne tunkeutua, Kristittyin valta ei kokonaan hävinnyt, sillä eräs Pelago niminen länsigötiläinen ruhtinas oli paennut Asturian maakuntaan, jossa perusti vähäisen valtion, joka aikaa voittaen levisi leviämistään. Pian syntyi Pyrenean saarennolla monta kristittyä valtiota, jotka alinomaa sotivat Arapilaisia vastaan, voittaen heiltä yhä enemmän alaa. V. 1492 viimeinkin loppui Pyrenean saarennolla Arapilaisten valta kokonaan. Heidän herruutensa oli Espanialle erinomaisen onnellinen. Sillä maa pääsi heidän aikanansa semmoiseen vaurastumiseen, jott'ei sen jälkeinen häviö ja turmelus ole kokonaan voinut poistaa kaikkia tämän kukoistuksen jättämiä jälkiä. Vielä havaitaan sekä kansallisuudessa että muissakin seikoissa paljon, joka osoittaa Arapilaista alkuperää.

Japanesit.

Aina 15:nnen vuosisadan alkuun oli paitsi Amerikkaa suuri osa nykyisinä aikoina hyvin tunnettuja maita Eurooppalaisten tietohalulle suljettu. Tähän kuuluu tuo Itä-aasian rannikolla oleva suuri saaristo, joka silloin vasta löydettiin, kuin Portugisat uutta tietä Ahrikan ympäritse olivat päässeet Indiaan. Näihin saareihin kuuluu Japan'in keisarikunta. — Japanesit ovat vartaloltansa suhdalliset ja muutoin notkeat ja vikkelät. Iho on kellanmoinen milt'ei ruosteenkarvaiselle vivahtava. Silmät muutoin pitkänmoiset ja kaidat, ovat syvemmällä päässä, kuin tavallisesti muilla kansoilla. Pää on tavallisesti suuri ja kaula lyhyt; tukka musta, paksu ja öljystä kiiltävä; nenä, ehk'ei juuri litteä, lyhyt ja paksu. He ovat ymmärtäväiset ja varovat, hyvän-suopeat ja ystävälliset. Hallituksensa, hyvä maanviljelyksensä, säästäväisyytensä ja erittäinkin se, kuinka tekevät ulkomaalaisten kanssa kauppaa, osoittavat kylläksi kavaluutensa ja järkähtämättömyytensä. Siisteyden pitävät suuressa arvossa, jotta melkein joka huoneessa on kylpylaitoksia. Nöyryydessä ja tottelevaisuudessa tuskin kukaan voi Japanesille vertoja vetää. Alamaisuutta esivaltaa ja tottelevaisuutta vanhempia kohtaan painetaan jo aikasin nuorison mieleen. Alhaiset kumartavat syvästi ylhäisempiä ja tottelevat ehdottomasti esimiestensä käskyä. Oman-vertaisiansakin tervehtivät aina suurella kohteliaisuudella. Notkistaessansa pään alaspäin laskevat tavallisesti kädet polville tahi alemmaksikin sen mukaan, kuinka nöyrä tervehdyksen pitää oleman.

Uskonto on koko Japanissa pakanallinen; ainoastaan suurella vaivalla on silloin tällöin joku saatu Kristin-uskoon taipumaan. Keisari on myöskin ylimmäinen pappi ja asettaa kaikki papit virkoihinsa. Uskon-opillisia lahkokuntia on paljon. Templit ovat päivät läpitsensä avatut, jotta kukin saisi niissä pitää rukoustansa millä aialla tahansa. — Japanesein sota-aseet ovat joutsi, nuolet, sapeli ja pyssy. Joutset ovat hyvin suuret ja nuolet erinomaisen pitkät. Sapeli on pää-ase. Kukin, joka ei kuulu maanviljelijäin säätyyn, kantaa semmoisen vyössänsä. Kaikki ihmiset, mistä säädystä lienevätkin, käyvät samanlaisessa puvussa. Tämä kansallinen puku on pitkä, avara kauhtana, joka tehdään erilaisista aineista; suvella on se ilman vuoritta, talvisaikoina taas paremmin varustettu. Vaimot pitävät useampia tämmöisiä kauhtanoita päällytysten. Kaikki kauhtanat sidotaan lanteen ympärille vyöllä, jota käytetään plakkariksi. Japanesilla on myöskin housut, jotka ovat hyvin avarat ja muutoinkin eriskummalliset katsella. Jalkineiksi pidetään tohvelia taikka kenkiä. Mieheltä leikataan hiukset päälaelta pois otsasta niskaan saakka; sivuhiukset sitten sidotaan päälaen yli kiinni. Päätä ei peitetä muutoin kuin matkoilla. — Huoneitten permannot peitetään aina hienoista ruohoista tehdyillä matoilla ja seinät koristetaan paksuilla ja kauniilla tapetilla. Rakennukset ovat pienet ja vähäpätöiset; harvoin ovat he kahdenkertaiset. Tieteistä ja taiteista ei paljon pidetä; maanviljelys on kaikkien toimena. Kaikista tieteistä on ainoastaan tähti-oppi jonkunmoisessa kunniassa; muut ovat vielä vasta alkamaisillansa.

Neekerit.

Nyt on meidän yhdestä kansasta juteltava, joka on maailman onnettomimpia. Tämä on Neekerinkansa Ahrikassa. Tämä maanpiirin-osa on vielä kaikkien vähin tunnettu. Ehkä Ahrikan pohjoiset rannikot jo vuosituhansia sitten olivat sivistynein kansain asumasiat, on vasta myöhäisempinä aikoina maan-sisuun ruvettu tunkeumaan. Paitsi tänne siirtyneitä kansoja, on Ahrikassa myös alkuperäisiä asukkaita, nuot mainitut Neekerit, Aitiopilaiseen kansanluokkaan kuuluvaiset. He ovat sekä maan sisussa että läntisellä rannikolla.

Neekerit, jotka ovat vahvaa ja rotevaa sukua, elävät luonnollisessa yksinkertaisuudessa. Metsästäminen ja maanviljelys antaa asukkaille kaikki heidän tarpeensa. Muutamat neekeriläiset heimokunnat ovat nykyisempinä aikoina taipuneet käsitöihinkin. Niinpä osaavat Askantinimiset tehdä puuvillan-kankaita, sulattaa metallia ja rakentaa suuria avaroita rakennuksia. Tapansa yleen ovat kovin raa'at ja julmat. Tavalliset huoneet ovat mullasta ja oksien niouksesta tehdyt. Akkunoiksi ei käytetä lasia vaan bambu-kaislasta tehtyä ristikkoa. Orjuus, ehkä Ahrikassa kotoinen, eriää täällä paljon muissa maissa tavallisesta. On, näet, täällä orjan ja herran välillä isänvaltainen olo, jotta useammissa heimokunnissa herra, ellei hän ole itse kuningas, ei uskalla tappaa orjaansa.

Puhukaamme vielä Neekerien orjiksi käyttämisestä vieraissa maissa.