— O-on! Min'oon ruvennu aamusta varahin ja illasta myähään, enkä oo päässy fyllyhy vaikka taittuus. Aina on katkennu kesken hyvä yritys.
Aiva mä kauhistuun sen miähen puhesta ja koitin sanuakki jotta:
— Se ryyppöö on epätervehellistä ja vaarallista! Se perstuttaa koko krupin ja tärvelöö kuulemma sialun ja sisuskalukki — —
Mutta ajatelkaa, mitä se sanoo! Jahkaasi jotta:
— Älä plotise! — Kyllä m'oon ollu nii monta kertaa pöhnäs, jotta mä tiärän, mitä se on! Puhu sä Jaakkoo pukille, äläkä mulle. — Min'oon tullu tänne vartavasten iloottemhan ja riamuuttemhan siitä vapauresta, jota kotomaas ei oo — Nyt oon parhaani yrittäny trönätä näitä Ranskan juamia, mutta vaikka sen tuhat olis, nii aina kesken mässähtää ennenku on pääsny eres nousuhumalahan. Ja ku herää, nii on pää kirkas ja raitis ku vastasyntynehellä lapsella, n'otta taas saa alkaa aluusta — — — Mä rupian pelkäämhän, jotten m'oo terves — ku ei yhtää pryhtää — —
Se oli kummallinen tapaus ja monet muukki valittelivat samaa asiaa. Sitä käythin siinä oikee joukolla tuumaamahan, jotta, mistä se oikee mahtaa johtua, ku ei nämä Pariisin liköörit, viinit ja konjakit näytä ollenkaan tehuavan suamalaasihin. Muut kansallisuuret sitävastoon tulivat helposti ja vähällä rahalla lystille tuulelle. Suamalaasten piti vetää nahkahansa tynnyrikaupalla, eiväkkä siltäkää päässehet rähinäpäälle. Rahaa vai meni ropehittaan. Ku tätä kummaa joka lailla tuumattihin, nii siihe päätinkihin tultihin, jotta me suamalaaset mahramma olla nii 96 prosenttisen pirtun läpiliottamia, jotta mikää muu ei meihin enää tehua. Siitä paikasta nousi se miäs ylhä ja sanoo jotta:
— Nyt on pelit kaikki ja mä lähren heti paikalla takaasi Suamehen! Tääl on turhaa suamalaasen enempää freistaallakkaa — Sit' ei kestä massi eikä verä mahanahka — —
Ja niin kans lähti heti aamujunalla painamahan kohti Suamen rantaa, johna sill' on tuttu lääkäri Kuapios —
Ku mä toren sanon, nii se oli mun hyvä ystäväni Mösjöö — — Minä tulla luputtelin hiljoollensa peräs.
* * * * *