— No sit'on paljo näi alkumatkas, mutta herra tiätää kuinka kotia tulles!
— Onko yli 5,000 Smk? — kysyy se saksalaane virkaherra.
— Ja mitäs sä pihkanoukka sillä tiarolla tekisit? — S'oon hävitööntä ruveta täs meirän reissaavaasten rahapussia syynäämähän — sanoon mä ja samoon sanoo kaks suamaiaasta fröökynää, jokka seisoovat mun takanani.
Mutta se herra seliitti sitte, jotta se on laki sellaane jotta, jos on enempi ku 5,000, nii pitää ottaa toristus rahoostansa, sillä Saksasta poislähties ei saa viärä maasta pois yli 5,000 mk rahaa, jos ei oo paperia näyttää, jotta sit'on ollu enempi jo maahan tulles. Ku ei se mitää maksanu, nii mitäs siinä. Mä käännin plakkarit nurin, löin lompsat pöythän ja sanoon jotta
— No laskeppas nyt sitte äijä nua rahat, jotta mäkin tiärän kuinka paljo sitä rahan roskaa tällä poijalla oikee on.
Se laski ja pani tarkasti tollarit ja markat takaasi lompsahan ja sanoo jotta:
— On sitä siinä rahanrenttaa — —
— No nii mäkin tykkään, jotta raamatun tekis, ku ei ny kovin mahrotoonta — —
Mutta niille neiriille, jok'oli mun peräsnäni, niille vasta kamala paikka tuli, ku n'oli pannu rahansa piiloho, niinku mamma oli käskeny, jottei vai varaastetaasi.
Ne hätääli kovasti noukka punaasena jotta: