Ensiksi laskettihin väärin, nii että ruattalaane Unger olis 4:s, mutta ku laskuja sitte justeerattihin, nii putos se kokonansa pois. Ja liikaahan se olis ollukki, jotta Ruattille täs lais pisteetä — — Kaikki ne kans olsivat ottamas — —
* * * * *
Samahan aikahan ku 5-ottelua suaritettihin, oli muitakin ratkaasuja. Suuri ilo ja yllätys oli meille Vilenin mainio saavutus 400 m. aitajuaksus. Loppukilpaaluhu siinä olivat päässehet Brookins, Taylor ja Riley Amerikasta, Adrée Ranskasta, Blackett Enklannista ja Vileeni Suamesta. Siis vain kaikki suurvallat.
Vauhti oli kova aluusta asti. Taylor oli haka. Se piti hirviää menua, mutta Vileeni ei antanu perähän.
— Mi-mi-mitä tämä on? — kattoo Pihkala. — Vi-vi-vileeni ei häpee yhtää, juaksoo mestarin kintuulla — —
Tuloovat viimmeeselle suaralle ja aina vai painaa Vileeni Taylorin kans tasarinnan.
— Mi-mi-mi — — —
Minä puristan penkistä molemmin käsin ja Pihkala puhkuu ku tavarajuna.
— Erkka, Erkkaaah, — — äääh — — paina, paina!!
Ja Vileeni otti sisun irti ittestänsä. Taylor oli vähä erellä ja vilkuu jo kamalaa suamalaasta, joka aina vai pomppii viäres. Molemmat puskoovat henkensä erestä. Lopus pääsi Taylor n. 5 m. ennen maalihi.