— Aika on kauhia!! — huutaa Pihkala. — Alle mailmanennätyksen! — ja hurjasti! — Vileenikin löi maailmanennätyksen! Täm'on kauhiaa — —
Nii oliki. Taylor, (Amerikka) 52,6 (mailmanennätys, entinen 54 sek.)
Vileeni toine, Riley kolmas, 4:s Geo Andrée, 5:s Brookins.
Vileenin voitto tuli aiva yllätyksenä. Sit'ei oltu uskallettu toivuakkaa. Ja Pihkala, joka sen asian tietää, sanooki, jotta Vileenin voitto oli yks meirän kaikista loistavimpia saavutuksia Pariisis.
* * * * *
Korkeushypyn loppukilpaalun voitti amerikkalaane paksu pätikkä Osborne, joka hyppäs 198 senttiä. Toinen oli kans jänkki, Brown 195, kolmas Lewden, Ranska 188. — Mutta mitäs me siitä. Toista s'jo 3,000 meeterin estejuaksun alkukilpaalu, johka meiltä otti osaa neljä miästä: Ritola, Järvelä, Katz ja Ebb.
Se juastihin kolmes 10 miähen eräs. Ensimmääses olivat Järvelä ja Katz. N'olivat alkumatkas hännäs, mutta ku rivi kerkes järjestyä, meni Katz johtohon ja piti sen käns helposti loppuhun asti. Tuli 15 m. ennen toista miästä maalihi. Järvelä oli neljäs. Nuhjaali liian kauan n'ottei päässy loppukilpaaluhu.
Toises eräs voitti ranskal. Isola. Meiltä oli mukana Ebb, joka piti vai varansa ja tuli 3:na perille.
Kolmannes eräs oli Ritola, joka sai hoirella menua niinku tahtoo. Toiset tiäsivät jottei siinä oo mitää pullikoomisia. Ritola tiätysti voitti, olishan se ollu kamalaaki — —
Kolme meirän miästä siis pääsi loppuotteluhun ja se piisaski kyllä.
Esteenä kentällä oli 4 aitaa ja yks risuhäkki, jonka taa oli kaivettu pari syltä leviä vesikrooppi, johka niiren piti joka kiarroksella hypätä jotta vesi proiskuu.