— Juakse vai pössöö ittes tukehruksihi. — —
Ku oli kaks kiarrosta jäljellä, oli se Maskoo viälä 30 m. erellä. Sitte tuli Erikssoni, yks jaapanilaane ja Rastas kaikki yhres. — Puali kiarrosta maalista rupes Rastas ponkimhan föörihi. Sitä seuras jaapanilaane vimmatusti ja parikymmentä metriä maalist'oli Rastas jo ensimmääsenä, vaikka toiset aiva kintuulla.
Rastas oli paras (15.22,2), jaapanilaane Okazaki töine, ruattalaane kolmas ja franskalaane purttas vasta neljänneksi.
Toinen erä. Siin oli Nurmi ja Seppälä mukana. Tämä oli hauska näytös. Nurmi hallitti koko joukkua ja hoiteli Seppälää ku hellä isä poikaansa, pikkuvasikkaa, jota opetethan juaksemhan. Nurmella oli kello kouras. Siihe se katteli joka kiarroksella ja järjesteli vauhtia. Ku ulkomaalaaset näkivät tämän Nurmen pelin, rupes ne hurraamahan ja taputtamhan. Ja Pariisin lehret kirjootteli heti pitkiä juttuja »kronometri-ihmisestä», joka komentaa kinttujansa aivan kellon mukhan.
Ensi kiarroksella jäivät Nurmi ja Seppälä aivan loppupäähän, antoovat klapinasakin, 15 miästä, mennä truiskia kuinka halusivat. Ensimmääseksi johtohon huippas yks kaffinruskia hindu, joll'oli pitkä tukka ja jokin lankakerä sirottu pään päälle. Se oli konu mööpeli kattella. Meni saran metrin vauhtia ainaki 50 m. toisten erelle ja kolmen kiarroksen perästä s'oli nii kuitti faija jotta lopetti. —
Ku joukko oli sitte järjestyny, näytti Nurmi sanovan Seppälälle jotta:
— Nyt on vapaa tiä! Lährethän tästä etupäähä. —
Ja nii lähtivät. Kaks franskalaasta pylkkii sisulla peräs.
Viirennellä kiarroksella kääntyy Nurmi melkee ympäri, orotti vähä Seppälää ja rupes kaikes rauhas juttuamhan vauhrista. Kattoo kellua ja naureskeli.
Yleesö huuti ja taputti — —