Neljäs kiarros menöö hianua hölkkää. Viire, Ritola, Nurmi vinos rintamas n. 50 metriä toisten erellä. Sitte tuloo franskalaane ja Seppälä, joka on ruvennu kiristämhän ja jättäny häntäsakin. — Joka kiarroksella katteloo Nurmi kelluansa, onko vauhti parhullaane.
Viires kiarros menöö samalla lailla: Viire johros, Ritola ja Nurmi nyt peräjulkkaa takana. Franskalaane on neljäntenä miähenä vähä saavuttanu. Ero on n. 40 m. Seppälä on viires ja viarahia kantapäillä.
Kun kuures kiarros alkaa on etujoukko n. 70 m. erellä ja Viire aina vai johros. Mutta sitte kattoo Paavo kellua ja tykkäs vissihin jotta täs rupiaa nukuttamhan — ja äkkiää loikkas Viiren erelle.
Viiren naama ei muutu, pitää vai entistä vauhtia. Nyt on Viire »pussis»: Nurmi erellä, eikä päästä ohi, ja Ritola kantapäillä. Mahtoo siinä tuntua olo vähä ahtahalta. — Seppälä teköö — peijakkahan poika! — typeryyren, rupiaa kiristämhän ittiänsä etujoukkohon päin ja kuluttaa voimia. —
Nurmen ja Ritolan juaksu Viiren kans oli taktiikkapeliä.
Näki heti aluusta, jotta Ritola oli saanu tehtäväksensä vartioora
Viireä ja jos suinkin pumpata se kuivihin. Ja muistaa nitistää lopus.
Nyt kuljettivat Nurmi ja Ritola sitä keskellänsä hermostuttaaksensa. Jos Viire yrittääs päästä siitä välistä pois, niin silloo Ritola painaa sen peräs ja ohitte ja koittaas viärä sitä liika kovaa vauhtia hetken matkaa. Nurmi tulis sitte peräs ja ku kattoos Ritolan kylläksi Viireä hyppööttänhen, niin lähtis itte johtoho — ja Ritola sais tulla peräs ja huilata kantapäillä.
Mutta Viire haistoo vissihin palanehen käryn; se ei lähtenykkää karkuhu, antaa mennä vain kaikes rauhas, siinä välis omaa tahtiansa.
— Ääh perttana! — ähyymmä me suamalaaset, ku ei tua Viire mennykkää vipuhun.
Nurmi ja Ritola näyttäävät keskustelovan mitä sille nyt olis tehtävä.