— Truiskaa koittaa sä Ritola siältä takaa yhtäkkiää ohitte, jos se lähtis sun perähäs — kehootti Nurmi Ja Ritola lähti aika kyytiä painamhan molempien sivuu.
Nurmi mennä julkuttaa hiljoollensa ja orottaa, jotta Viire lähtis nyt perähän.
Viireki katteloo, jotta mitä tämä oikee on, mutta hoksaakin, jotta s'oon jutku — eikä lähre Ritolan perhän ittiänsä tappamhan.
Nurmi näyttää funteeraavan. Viimmee kattoo kelluansa ja tuumaa jotta:
— Jää siihen sitte! — ja lähti Ritolan sakkihi.
Mutta Viire näytti pelkäävän jotta suamalaasill' oli vissihin taas jokin petkutus miäles, eikä parantanu vauhtiansa.
— Tuanne se ny jäi! — sanoo Nurmi ku sai Ritolan kiinni.
— Olkohon siälä sitte — tuumas Ritola. — Pannahan viälä vähä vauhtia päälle, jotta saarahan kaulaa enämpi. Saa nährä, mitä se siitä tykkää.
Poijat pistivät piäneksi hyssyksi ja kattoovat hetken päästä taaksensa, jotta lisääkö se Viire kinttuvilkettänsä. Mutta ku ei näyttäny vastaavan, nii rupesivat Nurmi ja Ritola painelemhan vain tavallista harjootusmarssia.
Viire rupes nyt aina vai jäämhän.