— Kuinka paljolla se voitti?
— Oli se vähää vaille kolme sekunttia!
— No saakeli! S'oon paljo se! — tykkäs miäs.
Sellaane innostus s'oli joka paikas. Ja ku sitte rahankeräys panthin toimehen ympäri maata jotta saatais rokunoota, jolla poijat lähretethän sinne Pariisihin, nii kyllä vai jokahinen koitti olla touhus ja antaa osansa. Kitupiikikki olivat nii rennolla päällä jott' eivät yhtää nuukaallehet; antoovat heti mitä lämpimimmän kannatuksensa yhteeselle asialle ja olsivat antanehet oikee rahaasta rahaaki, jos olis sattunu olemhan. Joka paikas koottihin kipoolla ja kapoolla ja ku valtiokin purotti pualimiljoonaa, nii syksystä aikaan saattoovat poijat ruveta oikee tosissansa treenaamahan.
Toukokuus pirettihin sitten viimmeene kentraaliharjootus eli nii sanotut »karsintakilpaalut» Helsingis muka erustajaan valittemista varten Pariisin olymppialaasihi — vaikka n'oli valittu ja määrätty jo aikoja sitte! Kattokaas s'oon sillä lailla, jotta se kuuluu taktiikkahan: joka maa koittaa narrata ja puljuttaa kukin laillansa toistansa nualla karsintakilpaaluulla.
Ruattalaaset pitäävät sitä taktiikkaa, jotta ne levittäävät ittestänsä etukäthen paljo parempia tuloksia ku saavat. Ja ovat sitte mahtavia ja trossaavat, jotta heiltä vasta mailmanmestaria tulooki joka lais. — Ja paras taktiikka se ruattalaasille onki, sillä ku koitos sitte tuloo, niin ei niillä oo enää mitää sanomista.
Meillä suamalaasilla ja amerikkalaasilla on taas aiva toisellaane taktiikka. Sellaane, jotta mailmalle ilmootethan vain Jopin-postia, huanoja tuloksia ja kaikellaasia onnettomuuksia, nyrjähtymisiä, venähtymiä ja jalaan katkiamisia ja muuta sellaasta, niinkus muistatta sanomalehristä jott oikee pakkas itkettämhän ku niitä lehriistä luki.
Täs valehtelemisen konstis on amerikkalaasilla kumminkin rekortti. M'ei pärjää niille vaikka kuinka yrittääsimmä. Kerraasti tuli jo Atlantin takaa kamala surunvalitussähkösanoma, jotta niiren paras miäs oli tapaturmaasesti kuallu —
Eihän se korjaa oo, mutta toren pitää aina sanua. Me suamalaaset jo liputimma kiältä jotta:
— Ahas, no nyt ei meill' oo hätää mitää! — Vai on se kuallu? Olipa se surkia paikka — —