Mutta ku kilpaalut sitte tuli, nii ilmestyy se amerikkalaane kuallukki kentälle tervesnä ku pukki ja vei ensi palkinnon!

No nii, ne meirän karsintakilpaalut pirettihin sitte taktiikan mukhan ja kovasti huanoja tuloksia saatihin ja paljo väkiä oli kattomas ja toristamas, jottei mitää fuskua tehty. Amerikan, Ruattin, Enklannin ja monen muun maan konsullit ja tiplomaatit olivat tullehet nuan vain muka muina miähinä kans kattelemhan, mutta tarkasti panivat paperille tulokset ja nopiaa sähkööttivät tiarot kotomaahansa, mihnä kunnos Suamen urheelijat olivat. Eikä me ollu huomaavinamme.

Kaikki meni hyvi niinku ylitreenari Mikkola oli määränny jotta:

— Muistakaa vai pojat, jottetta sofke ja tramppaa maailmanennätyksiä!

Poijat olivat luvannehet ja tekivät tyätä neuvottua, eikä mitää feiliä tullukkaa siihe asti ku Ritola otti ja munas ittensä. Se Ritola ku on sellaane viriä poika, jotta sit' ei tahro saara piretyksi millää aisoos ja sitä se Mikkolaki oli pahite peljänny ja varoottanu.

Ku 10,000 meeterin juaksijat olivat tarttilinjalla, nii Mikkola meni viälä varooksi sen Ritolan puheelle, näytti nyrkkiä ja sanoo jotta:

— Ja muistakki ny Ville, jotta kattot tarkasti ethes, jottes juakse liika lujaa! Kyllä se saa rennolta näyttää sun menos, mutt' älä vai munaa ittiäs!

Ja nii lähtivät poijat painelemhan ympäri rataa. Kiärtivät monta kymmentä kiarrosta tasaasta tahtia pualinukuksis n'ottei havaattukaa ennenku oli enää pualikiarrosta jälellä.

Silloo kattoo Mikkola kellua ja meinas saara laakin jotta:

— Herrenjee tuata Ritolaa!! —