Viimmeene yritys oli 1,500 m. juaksu. Yrjölä sai 5,08,6. Osborne oli samas eräs ja sai 4,50. Klumperin aika oli 5,16, Nortonin 5,25,6. Mutta niin otti Nortoni kaikki ittestänsä irti, jotta maaliviivalle kaatuu ja pyärtyy siihe paikkaha. Kauan saatihin virvootella ja lääkärin neuvojen mukhan hiarua, ennenku nii selves, jotta saatihin pystyhyn — ja kuuppas uurestansa, eikä siitä enää noussukkaa. Paariilla kannettihin pois kentältä ampulanssivaunuuhi ja virkos vasta tiiman päästä.
Siinä nähtihin, jotta amerikkalaasill' on hurja luanto ottaa ittestänsä kovas kilpaalus nii kaikki irti, jotta paikalle oikeevat. Suamalaasill' ei sellaasta kilpaalusisua oo — elikkä sitte meill'on päävärkis seilaaset sahajauhot, jottei niillä pääse pyärtymhänkää niinku muut ihmiset, vaikka kuinka koittaas.
Se vinosilmä jaapanilaane Noto oli aika poika pylkkimhän; voitti eränsä ja sai kunniootettavan aijan: 4,45,8. — Huusari oli kaikista kovimmas sakis, johna pelkialaane Ruuth juaksi 4,36,4. Huusari sai 4,41,2.
Nyt oli lait loppu ja ruvettihin räknäämähän pisteetä. Se oli selvä: Amerikan loistava kaksoosvoitto. Kultamitkun voitti erinomaasella tuloksella ja uurella olympiarekortilla amer. Osborne 7710,775 pistettä, toinen oli kans jänkki, Nortoni, pistemäärällä 7350,895. Kolmas oli Klumberg Virosta 7329,36, neljäs oli Huusari 7041,175 p., viires etelä-afrikkalaane Sutherland 6794,142,5; kuures sveitsilääne Gersbach 6743,53; 7:s Ruattin Janssoni 6656,16; 8:s amerik. Friede 6618,30; 9:s P. Yrjölä 6548,525.
Osbornen ja Nortonin tulokset on sellaasia, jottei niitä saavuteta hevillä. Paris lais ne olivat vähä heikompia, mutta muis taas hirmutekijöötä. Ajatella vai: korkeutta 197, seivästä liki 4 ja heitokki aikamoosia. Vaikka meirän Iivari Yrjölä ei olsi joutunu pois aitajuaksus, nii ei se millää olsi voinu saavuttaa Osbornea ja Nortonia. — Huusarin pääseminen neljänneksi oli mainio saavutus sellaases kamppaalus. Siitä sopii toivua ensi kisoohin kovaa miästä. —
Ei se menny niinku vähä oli toivottu tämä kymmenottelu, mutta opiksi olkohon ensi kerraksi.
Meirän poijat kattelivat tarkasti kaikkia amerikkalaasten kniksiä ja panivat nuukasti miälehensä. Ja kyllä niillä amerikkalaasilla olikin mones lais omat tyylinsä, jolla hinkkasivat ittensä toisten erelle. Kyljellensä ja seljällensä hyppäsivät korkeutta, ku meirän poijat koittivat vai vanhalla lailla. Mutta se mikä teki amerikkalaasista parempia, oli niiren erinomaane voitontahto, sisu vetää, ku vetää piti ittestänsä kaikki, niinku Nortoni 1,500:lla oikooseksi. Se on tätä vääjäämätööntä voitontahtua, jota meiränkin poikaan pitää saara ittehensä, jos meinaamma pärjätä amerikkalaasille.
Ja sitte viälä se, jotta amerikkalaaset 10-ottelijat olivat valmistautunhet otteluuhinsa samalla perinpohjaasuurella — ku meirän Nurmi juaksuuhinsa. Ne olivat läpitreenattuja miähiä kukin lajisnansa ja saattoovat keskittää ittensä aina kokonansa siihe, jota suarittivat. Meirän urheelijat muut, paitti Nurmi, Ritola ja Torpo, eivät ollehet niin järjestelmällisesti laijiihinsa valmistunhet, eiväkkä sitte myäskään pystynhet saamahan ittestänsä irti sellaasia tuloksia kun harjootuksis ovat saanehet. Mutta amerikkalaaset vetivät justihin silloo ku piti parahia tukoksiansa ja monaasti omia ennätyksiäkin. Mitäs siitä, jos meirän miähet kotona harjootuksis saavat joskus erinomaasia tuloksia, mutta eivät pysty niitä uusimhan silloo ku pitääs. Nähtävästi ollahan menos siihe näis olympialaasis kisoos, jotta ainua menestyksen erellytys on erikoistuminen kukin omhan laihinsa. Siitä on meillä jo Nurmi esimerkkinä. Mutta myöskin muiren, kiakonheittäjään, hyppääjään ja moniottelijaan pitääs ottaa ittellensä vai yksi ainua tehtävä ja se niin perinpohjin, jotta kaikki muu harjootus saa vai auttaa päälajia. Ja miästen on saatava ittensä siihe kuntoho, jotta ne yhtä hävyttömän kylmästi ku Nurmi tiätäävät mahrollisuutensa ja rajansa. Olympian kentällä ei enää ensi kerralla kultametallit muulla keinolla meille tipu.
3000 M. JOUKKUEJUAKSU.
Yks pulskimpia Suamen voittoja oli 3,000 meeterin joukkuejuaksu, jonka alkukilpaalu suaritettihin perjantaina. Siihen sai ottaa osaa, jos oli varaa, kahrellaki kolmenmiähen sakilla, mutta vai kolmen parhaan tulokset otettihin huomioho. Ja meillähän oli varaa, nii että täysi satsi pantihin matkahan: Nurmi, Ritola, Tala, Seppälä, Katz ja Liewendahl. Siis aina vai samat hevooset areenalla. Ku on köyhä, nii pitää aina samoolla varsoolla ajaa, mutta rikkahill' on varaa säästää ja tuara uusia seisotettuja juaksijoota kentälle. Kyllä vai Suamen poijill' oli urakka, jot'ei toiset olsi kestänehekkää. Samat miähet pitivät juasta monta kertaa ja joka päivä, kun pitkänmatkan juaksuuski suaritettihin aina karsintakilpaalut aivan turhanpäiten. Vierahat saattoovat panna alkukilpaaluuhi vereksiä miähiä, joill'ei ollu muuta tarkootustakaa ku »tappaa» ja väsyttää meirän miähiä loppukilpaaluja varten. Siinä oli kova urakka suamalaasilla juaksijoolla, ennenku kultamitallit Suamelle tippuuvat.