Ensi ryhmäs menivät Enklanti, Italia, Norja, Puola ja Suami. Vai kaksi joukkuetta pääsi loppukilpaaluhun. Meiltä menivät Nurmi, Ritola, ja Tala, n'otta s'oli selvää. Tulivat ilman erityysempiä ponnistuksia siinä järjestykses perillekki. Enklanti voitti helposti toiset ja tuli toiseksi.
Toises ryhmäs juaksivat Amerikka, Ruatti, Ranska, Meksikko ja Espanja. Me luulimma yleensä, jotta Ruattin joukko tulis täs ensimmääseksi, ku niill'oli mukana se Viire ja muitakin hyviä juaksijoota; Reutersvärdistä, Lundgrenista, Eriksonista ja Turessonista olivat pitänehet kovaa kohua. Mutta huanosti se meni, aiva plöröksi, Ruattin tämäkin yritys. Eivät päässehet eres loppuotteluhu. Viire kyllä teki tyänsä ku miäs, mutta ne muut jäivät ku Annalan kana ahtehelle. — Viire lähti heti joukkua kuljettamhan. Pari franskalaasta, jokka yleensä joka lais puskivat heti ittensä pakahroksihi, tappelivat kunniasta saara eres hetken matkaa olla fööris ja nykki truiskiivat johtohon. Viire oli siinä suhtehes »suamalaane», jotta antoo näiren kukoonpoikaan mennä kaakotella omia aikojansa niin kauan ku jaksoovat; eikä ne kauan jaksanhekkaa, ennenku Viire taas saavutti ja painoo tasaasta vauhtia paitti. Kyllä sen pitää myäntää, jotta Viire kaikesta hualimata on hyvä juaksija ja kaunihisti juaksooki. Se on aivan eri maata ku Ruattin omat miähet. Mutta taitonsa, kestävyytensä ja kylmän harkintansa se onkin viäny mukanansa Suamesta. Ruattilla ittellä ei oo sellaasia miähiä. Niinpä Viire täskin juaksus eros muusta Ruattin sakista ku lakeerisaapas karvakintahasta. Se juaksi yksinänsä kaukana koko roikan erellä ja uuren isänmaansa, »muuter Sveean», poijat ponkiivat ku iiliskotit aiva viimmeesinä. Tämä kirkas ero lämmitti meirän suamalaastenki miäliä nii, jotta silmät pyäriääsnä Ruattin lehtimiähet ihmettelivät, ku me suamalaaset täyrestä syrämmestä hurrasimma Viiren komjalle juaksulle. Sitä ne eivät näyttänhet käsittävän, sillä niitä vaivas se, jotta Ruattia erusti tämä entinen Suamen miäs.
Sattuu viälä nii merkillisesti, jotta se espanjalaane mun takanani kesken kaiken rupes kyselemhän jotta:
— Wie ist es, man sagt hier das Viide ist auch Finne? (Kuinka se on, ku nämä täälä sanoovat jotta Viire on kans suamalaane.)
Ruattin urheelulehtimiästen kapteeni Tegner kuuli sen ja heristi korvaansa, mitä mä sille vastaan. Koitin asettaa sanani, jotten kovin pahoon nolaasi ja sopotin vastahan jotta:
— Jaa, beinaae! Er war einst Finne, nicht mehr, jetzt ist er Schweet — — tuut niks! (Melkee! Se oli ennen tavalline finntuppi, muttei enää, ny s'oon ruattalaane, mitä siitä — —)
Tegneri oli sekaasen näkööne ja kovasti kiikarootti muualle.
Niinku sanottu, Viire juaksi komjasti ensimmääteksi ja otti paremmanki aijan ku suamalaaset erellises eräs. Mutta ne muut ruattalaaset olivat nii häntäpään poikia, jotta joukkueena joutuu Ruattin sakki kokonansa pelistä pois. Amerikkalaaset olivat tasaväkisempiä ja voittivat erän. Toiseksi pinnistivät franskalaaset ja voi ilonremakkaa, mikä siinä ilmoolle nousi, ku ne nii loistavasti pärjäsivät. Kyllä ulvoovat ja krakottivat franskalaaset olympiansotahuutuansa, joka oli ku olis jänispräiskää päristäny — Viiren aika oli 8,45.
Se Amerikan niin kehuttu Joe Ray juaksi täs joukos, eikä ollu paljo pukkikaa. Tuli 11:sta. Se otti kerran kellon kourahansa, niinku Nurmi ja kattoo kans mahtavaa siihe kiarrospaalulla, mutta silloonkos ihmiset päästivät kamalan honotuksen nenästänsä, nauroovat ja irvistelivät n'otta häjyä teki. Varsinkin enkesmannit. Näki selvästi, jotta statioonin väki tykkäs, jottei passaa primputella, ku ei värkiis oo varaa. — Eikä se Ray toistakertaa kellohonsa kattonu. Taisi purota hiljaa tiäpuolehe koko klokku.
Ruattin lehris oli jäliistäpäi merkillisiä kirjootuksia, jotta franskalaaset muka viheltivät Nurmelle, ku se katteli kellohonsa. Se on paljasta pötyä. Päinvastoon olivat ihmiset haltioossansa ja hurrasivat ja taputtivat Nurmelle ja sen kellolle. — Jos joku olis viheltäny, nii se ei voinu olla kukaa muu ku jokin ruattalaane. Annethan anteheksi, sillä sehän johtuu aivan sinikeltaasesta kateuresta.