No nii. Loppukilpaaluhu täs valtakuntaan välises ottelus olivat päässehet Suami, Enklanti, Amerikka ja Franska. Siis vain mailman suurvallat. Ja ku loppuveto suaritettihin suurena maratoni-sunnuntaina, niin suurimmaksi kaikista huamattihin piänin — se on Suami. Ku loppuottelu oli maratonipäivänä, jolloon kans jännittävä kiakonheitto tapahtuu, niin pakkas tämä kunniakas voitto häipymhän maratonitunnelmahan.

Kerron täs heti samhan menhon sen loppukilpaalunkin. Se oli alkumatkasta aika kiivasta ja nykivää menua, sillä amerikkalaaset olivat sisukkahia poikia ja yrittivät parhansa lyärä lauralta Suamen joukon. Ja jos eivät ehkä ittekkää oikee uskonhet voittavansa meirän joukkua, niin sitä kiriämpi oli Amerikan ja Enklannin välinen kamppaalu keskenänsä, sillä tiplomaattiset välit oli mennehet pahoon poikki. Amerikka oli saanu kirpiät kolaukset lyhyen matkojen juaksuus, ku Enklanti nyppäs siltä ne palkinnot, jokka vuasien kulues ovat vakiintunhet ikäänku amerikkalaasten yksinoikeureksi. Nyt koitti Amerikka maksaa takaasi Enklannille. — Ranskaa ei juuri otettu mukhan täs laskus. Tiärettihin etukäthen jotta mölliksi se jää vissisti.

Meill oli mukana loppukilpaalus: Nurmi, Ritola, Tala ja Katz.

Alkumatkas suamalaaset jäivät hännille ja antoovat toisten reuhtua. Enkl. Clark lähti rajusti johtoho, mutta pian juaksi siältä takaa Ritola ethen ja ohi. Toisella kiarroksella kamppaaltihin villisti johrosta. Clark prässäs ittensä Ritolahan kiinni ja pinnisti ohi, viären heti peräsnänsä 3 muuta enklantilaasta yhres kössäs. Vähä näiren peräs tulivat Nurmi, Katz ja Tala. Sitte heti amerikkalaaset yhtenä roikkana peräs hyvää vauhtia.

Mutta kolmannella kiarroksella muuttuu järjestys äkkiää. Keskijoukko kiristi, otti hurjalla vauhrilla etumiähet kiinni — ja Katz painoo kovaa kyyttiä ensimmääseksi. Amerikkalaane Ray puristi kans vauhtia ja ajoo voorostansa pian Katzin ohi. Mutta siihen vastas taas yks enklantilaane sisulla, painoo heti perhän ja taas Rayn ohi johtohon. Se oli kattojia repivää nähtävää ja väki ulvoo kurkut suarana ku suret pakkaasella. Vauhti oli luja ja enkesmanni sisulla kiristi. Mutta sitte Nurmi pani höyryn päälle ja »tappoo» taas sen enklantilaasen; painoo siitä välijoukosta ensimmäästen rinnalle ja ohi! Toiset pinniivät perhän minkä suinkin pystyyvät. Ray pääsi siinä menos toiseksi ja Katz kiristi ittensä kolmanneksi. Sitte kaks miästä välis ja Ritola. Tala näyttää nyt lähtövän loppusakista erohon ja juaksoo Ritolan jälkehen, mutta Ritola rupiaa kansa kirimhän, ajaa vängällä monen sivuu ja lähestyy etujoukkua nii jotta kiarroksen lopulla on järjestys: Nurmi n. 10 m. ennen Rayta ja sitte jonkun metrin pääs Ritola.

— Hyi riivattu ku on kiriä meno! Kuinkhan täs oikee käyrähän?

Hyvin menöö! Neljännellä kiarroksella Nurmi teköö jo komjaa erua
Raysta, joka jää varmasti. — On erua jo n. 30 m. sen ja Nurmen välillä.

Ritola näköö Nurmen etumatkan ja lisää menua — saa Rayn kiinni ja vetää helposti ohi, vaikka Ray koittaa vastata. — Tuloo kaulaaki pian 5 metriä. — — Ray on kuitti poika. — Katz kirii, ottaa kiinni ja ajaa sekin Rayn sivuu.

— Äää poijat!

Ja Talaki rupiaa levittämhän haarukootansa, jättää välimiästä ja ponkii föörihi. — Mutta Ray vastaa! Katz taisi vetää liikaa, Ray saavuttaa —