— Min' olin kolmas miäs, nyt pitää sun päästä perille asti!
Ja sitte vasta meni Sipilä tiarottomaksi.
Liimataane tiäsi nyt olovansa kolmas miäs ja että kaikki riippuu hänestä. Ja hän teki mitä ihminen voi. Ei ollu enää pitkää matkaa kentälle, mutta se oli raskahin taival, sillä Liimataane oli kans auringonpoltosta melkeen pyärryksis.
Mutta askel sujuu ja matka lyhenöö. Erellä hoippuu miähiä ja toisia kaatuuloo tiäpuolehen. Siinä makas Viirekin voihkien sivulla ihmisiä ympärillä, mutta Heikki painaa sisulla ja ajaa viälä monen ohi. Tuas on statioonin portti, siitä sisälle! Ihmiset huutaavat ja huitoovat. — —
Me lehtimiähet siälä lehterillä olimma ollu sialunpiinas ja tuskas, koska tuloo kolmas suamalaane?
Nurmi tuli esti, paljo ennen muita, näytti väsyneheltä, mutta yksin tuli eikä kantapäillä ollu ketää. Komjasti juaksi loppuviivalle —
Me huurimma ja hurrasimma, mutta sitte kuluu aikaa, eikä seuraavia kuulukkaa.
Pitkän tovin jälkehen juaksoo portista toinen miäs.
— Se on suamalaane! — Ritola! Huraa!
Mutta kovin oli Ville väsyny, askel kankia ja harva. Juaksi kumminki helposti maalihi ja nyt oli kaks suamalaasta ensimmääsinä, mutta kolmas — kolmas?