Osanottajia oli liki 40 miästä ja siksi alkukilpaalu suaritettihin kahres joukos. Toises oli Rainio, toises Tuulos.
Rainion joukko alkas ja R:n ensimmääne hyppy oli komia. S'oli heti 14,94. Siinä hyppii sitte kaikellaasta pikkukalaa 12—13 metriä ja meitä suamalaasia pakkas vähä naurattamhan jotta:
— Paljo saatta poijat viälä puurua popsia, ennenku teille kunniankukkoo kiakaasoo.
Tuli sitte hyppypaikalle matalajalkaane jaapanilaane nimeltä Odo, pulliannäkööne poika, silmät vähä vinosti pääs ja musta pystytukka. Mä sanoon kaverille jotta:
— Kattotaas nyt tarkasti kuinka päi tämä jäppi lentää ilmas.
En luullu jotta se mihkää pääsis, mutta loikkaski ku poika. Yli 14 meeteriä. Ja toisella hypyllä viälä petras. Pääsi 14,35. Se on hyvä tulos ja osoottaa, jotta jaapanilaaset ovat ottanehet oppia näistä olympialaasista, johna n'oon uskollisesti kulkenhet, vaikka niiren tuloksille on pakattu naureskella.
Oli siinä hyppäämäs amerik. neekeri Hubbardkin, joka voitti pituushypyn, mutta se ei saanu yhtäkää hyppyä onnistumhan ja joutuu pois pelistä. Muitakin amerikkalaasia epäonnistuu. Mä luulen, jotta niill' oli hyviä miähiä joiren olis pitäny voittaa, mutta epäonnistuuvat kokonansa.
— Mikäs tua oli, joka nuan kauas hyppäs? — Truiskas Rainion merkin ohi puali metriä! — Mikä se on, annas kiikaria, jotta katton sen numerua. — — Numero 14, kuka se on? —
Me plaraamma ohjelmaa ja ettimmä nimiä.
— Se on Bruneto, argentiinalaane.